Suomalainen asuntoyhtiömalli on tiettävästi ainutlaatuinen. Aivan samanlaista ei ole muualla. Tähän saakka se on toiminut hyvin, mutta viimeaikaiset muutokset lainsäädännössä ja asunnonostajien rakenteessa eivät lupaa hyvää.
Ostaessaan asuntoa ihmiset eivät yleensä miellä, etteivät he ole ostamassa asuntoa vaan osuuden asunto-osakeyhtiön osakekannasta.. Tällä osuudella he hallitsevat "omaa" asuntoaan. Samalla he ovat kuitenkin omalla osuudellaan vastuussa yhtiön lainoista ja muista velvoitteista. Näihin päiviin asti on ollut tavallista, että yhtiölainat ovat suhteellisen pieniä, ehkä 15-30 prosenttia ostettavan asunnon arvosta. Nyt on tilanne muuttunut.
Kun asuntoon pääsee kiinni maksamalla vain murto-osan asunnon todellisesta myyntihinnasta, ostajien rakenne on muuttumassa. Ostajiksi tulvii sekä sijoittajia että asunnontarvitsijoita, joilla ei oikeastaan olisi hankintaansa varaa. Aluksi kaikki menee hyvin, sillä ensimmäisinä vuosina ei taloyhtiö- ja tonttilainoja usein tarvitse lyhentää. Kun lyhennykset alkavat on todennäköistä, että monet sijoittajat ovat asuntonsa myyneet ja siirtyneet seuraavaan edulliseen uusrakennuskohteeseen. Osalle vähävaraisista asunnonostajista korotetut vastikkeet ja alkavat lyhennykset tulevat varmasti shokkina, josta kaikki eivät selviä. Ja selviämättömien osuus lankeaa taloyhtiön muiden osakkaiden maksettavaksi. Taloyhtiölainojen riskejä on aliarvioitu.
Tuntuuko tutulta? Ihan kuin lukisi kuvausta jenkkien subprimelainoista. Erona on vain se, että Suomen lainsäädäntö kohtelee asuntovelallista aika lailla toisin kuin jenkeissä, jossa velasta pääsee eroon luopumalla asunnosta. Suomessa hankittu velka säilyy, vaikkei velan kohdetta enää olisi olemassakaan.
Jos ja kun ongelmat alkavat, seuraukset ulottuvat laajalle. Markkinoille tulvii myytäviä asuntoja ja asuntojen hinnat laskevat. Hyvä asia sinänsä, mutta entä kun koko omaisuus on kiinni asunnossa jota ei saa kaupaksi. Sijoittajat eivät enää tahdo löytää maksavia vuokralaisia asuntoihinsa. Koko asuntomarkkina on sekaisin. Asunto-osakeyhtiöitä menee konkurssiin ja valtiota/kuntia huudetaan apuun.
Eräs pienempi, mutta mainitsemisen arvoinen paha on tilanteen vaikutus vanhoihin asuntoihin. Kun ostajat on totutettu siihen, että pääsevät pienellä alkupanostuksella sisään aivan tuliterään asuntoon, he alkavat pitää tätä normaalina. Vanhat remontoitavat kerrostaloasunnot eivät tahdo enää käydä kaupaksi, varsinkin kun remontoiminen on samaan aikaan tehty hankalaksi ja kalliiksi. Asunto-osakeyhtiölaki on muutama vuosi sitten muuttunut siten, että käytännöllisesti katsoen jokaisesta remontista on ilmoitettava taloyhtiölle ja remontilla pitää olla valvoja. Lisäksi on tullut voimaan asbestilainsäädäntö, jossa on kovat vaatimukset asbestia sisältäville kohteille, vaikka alan asiantuntijoita ja tarkastajia on tarpeeseen nähden mitätön määrä. Ei ihme, että ihmiset eivät halua enää remontoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti