Toinen koronavuosi meneillään

 Vuosi sitten vielä uskottiin valoisampaan tulevaisuuteen. Toki tiedettiin, että sadan vuoden takaisessa espanjantaudissa oli viisi aaltoa, mutta maailma oli silloin toinen. Rokotukset tulevat ja kesään mennessä tauti hellittää. 

Kesä tuli ja kaikki näyttikin olevan palaamassa melkein ennalleen. Sitten loppusyksystä iski toinen aalto kovalla voimalla ja nyt keväällä päivittäiset tartuntaluvut huitelevat 700 tartunnansaaneen tienoilla päivittäin. Pahempaa pelätään ja ravintolat ovat suljettuina, koulut osittain kiinni, liikennevälineissä maskipakko, kokoontumisrajoitus korkeintaan 6 henkilöä, porukka etätöissä. Kuntavaaleja siirrettiin kahdella kuukaudella ja koko ensi kesä on edelleen suuri kysymysmerkki. 

Rokotukset onneksi tulivat, mutta niitä ei ole riittänyt vielä kuin murto-osalle väestöä, tällä hetkellä taitaa noin puoli miljoonaa suomalaista olla ainakin kertaalleen rokotettuja. Rokotteiden tehosta liikkuu monenlaista tietoa ja sivuvaikutuksistakin on jo jossain päin maailmaa raportoitu. Covid-19 virus on osoittautunut harvinaisen sitkeäksi. Uusia muunnoksia on putkahtanut esiin melkein viikoittain ja ne ovat olleet tarttuvampia ja joltain osin pahempia kuin alkuperäinen kanta. Alkaa näyttää siltä, että tulemme elämään tämän vitsauksen kanssa vielä hyvinkin pitkään. 

Kun tautitilanne jossain vaiheessa hellittää on loppulaskun aika eikä se tule olemaan pieni. Velkaa on otettu valtavat määrät, työttömyys on ennätyslukemissa, kokonaisia tuotannonaloja on hävinnyt tai kutistunut olemattomiin, ihmissuhteet ovat kärsineet sosiaalisesta eristämisestä . Taloudelliset tappiot ovat mittavia ja kestänee monta vuotta ennen kuin olemme koronaa edeltäneellä tasolla. 

Ehkä eniten käy sääliksi nuoria, joiden elämän tärkeimmistä vuosista on lohjennut iso osa. Opiskelu on vaikeutunut ja käynyt osin mahdottomaksi, työpaikat ovat kiven alla eikä ystävyyssuhteiden solmiminen juuri onnistu. Kun minä olin nuori, oli elämässä silloinkin paljon vaikeuksia, mutta tulevaisuudennäkymät olivat kuitenkin valoisat ja elämä täynnä mahdollisuuksia. Nyt elämme sumussa. 

Pandemian vaikutuksia

voi vain arvailla. Ilmeistä kuitenkin on, että olemme täällä Suomessa vasta nousukiidossa eikä huippua ole vielä saavutettu. Tällä hetkellä kuolleita lienee noin 225, valtaosa miehiä ja ikäryhmät 50-70 ovat aika lailla yliedustettuja vaikka mediaani onkin 84 vuotta. Vanhainkodeissa on käynyt massiivinen tuho.

Rajoituksia on pakko alkaa vähitellen purkaa muuten taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat liian kovia. Koulut avataan huomenna ja muistakin höllennyksistä ilmeisesti neuvotellaan parhaillaan.

Talous menee koko ajan huonompaan suuntaan ja tulevaisuus näyttää hyvin synkältä. Jos bruttokansantuotteen lasku jää 15 prosentin tuntumaan on se jo hyvä uutinen. Työttömyys tuskin seisahtuu 10 prosenttiin. Suuri osa lomautetuista, joita tällä hetkellä on reilusti yli 200 tuhatta tulee todennäköisesti päätymään irtisanotuiksi.

Rakennusliikkeet ovat panneet uusien kohteiden aloittamisen jäihin ja varmasti pahempaa on tulossa. Veikkaan, että joku isoimmistakin toimijoista kaatuu. Asuntojen hinnat ovat toistaiseksi pitäneet
pintansa, mutta jos tämä jatkuu vielä kuukausikaupalla on romahdus ovella. 90-luvun lamassa hinnat laskivat 40-50 prosenttia ja voi olla että siihen vielä päädytään. Kun siihen soppaan silmille vielä
räjähtävät asunto-osakeyhtiöiden ongelmat ja massiiviset yksityishenkilöiden ja yritysten velkakriisi voi syntyä jopa pahempaa jälkeä kuin tuossa suuressa lamassa. Silloin ongelmat olivat paljolti Suomen omia mutta nyt on lähes koko maailma kriisissä.

Koronan kourissa

Joulukuun alussa Kiinasta alkanut koronavirus on pannut koko maailman polvilleen. Kiinassa on epidemia jo saatu aisoihin, mutta muualla maailmassa, myös meillä Suomessa tilanne pahenee
edelleen. Tartunnan saaneista ei ole tarkkaa tietoa koska testauskapasiteettia ei ole riittävästi, mutta kuolleita on tällä hetkellä kolmetoista ja tehohoidossa noin 45 henkeä joten lisää tulee. Rajat on pantu kiinni, koulut suljettu, kokoontumiset kielletty ja työt siirretty etätöinä tehtäviksi. Lomautettuja on nyt jo lähes kolmesataatuhatta. Koko Suomi tulee olemaan poikkeustilassa ainakin kesään asti. Jälkilaskusta yhteiskunnalle tulee mahtava.

Tähän asti Marinin hallitus on pärjännyt hyvin ja gallupien perusteella nauttii kansalaisten luottamusta. Nyt alkaa kuitenkin tulla virheitä. Ensimmäinen paha moka oli maahantulijoiden valvonnan laiminlyöminen Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kymmenet tuhannet pääsivät maahan levittämään tautia ilman minkäänlaista kontrollia. Syynä oli vastuunjaon epäselvyys. Terveysviranomaiset syyttelevät Finnaviaa ja molemmat rivien välissä hallitusta. Sektoriministerit yrittävät vastata omasta tontistaan, mutta kuka hoitaa katvealueen. On ilmiselvää, ettei demokratia ole paras mahdollinen hallintamuoto kun kriisi yllättää.

Nyt on muhimassa ilmiselvä eturistiriita ja taistelu hallituksen ja tasavallan presidentin välillä. Niinistö haluaisi perustaa erillisen koronan hoitoon keskittyneen yksikön, "rautanyrkin" tämän kriisin hoitoon, mutta hallitus torjuu ehdotuksen. Ilmiselvää valtataistelua jota tässä tilanteessa vähiten kaivattaisiin.

Jäljet johtavat tietysti sylttytehtaalle eli epäselvään ja epäonnistuneeseen vuosituhannen alussa voimaantulleeseen perustuslakiimme, jossa presidentin valtaoikeuksia kavennettiin tuntuvasti. Tämän uudistuksen pääarkkitehti oli presidentti Koivisto, jonka tekemisiä historiankirjoitus tulee vielä aikanaan arvioimaan mustilla kirjaimilla. Omat valtaoikeutensa hän piti ennallaan, mutta vei seuraajiltaan aseet käsistä.

Maailma on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti vuosituhannen vaihteesta. Eletään globaalissa ympäristössä jossa muutokset tapahtuvat kiihtyvässä tahdissa. Tällaiseen ympäristöön demokraattinen jahkailu,  ajastaan jälkeenjäänyt lainsäädäntö ja jäykkä, reviireistään kiinni pitävä virkamies- ja hallintokoneisto sopivat huonosti.

Tämän kriisin jälkeen maailma eikä myöskään pieni Suomi tule palaamaan entiseen. Olen varma, että tulevaisuudessa tullaan puhumaan ajasta ennen koronaa, noista kultaisista vuosista jolloin maailma oli avoin ja kaikki mahdollista. Aivan kuten Suomessa puhuttiin lapsuudessani 50-luvulla: "ennen sotia"-ajasta.

Rinne kaatui - hallituspohja jatkaa

Eilen sitten demarit valitsivat tähän maahan pääministerin 60 puoluevaltuutetun voimin. Ei kovin hyvin mene demokratialla. Uusi pääministeri on 34-vuotias Sanna Marin, tamperelainen kaksivuotiaan tyttären äiti. Iltalehdet otsikoivat näyttävästi: huikea nousu kaupan kassalta.

Antti Rinteen kaatuminen meni nopeasti kun pelipuolue Kepu niin päätti. Rinne ehti tässä välissä erottaa omistajaohjausministeri Sirpa Paateron, mutta nyt Marin palautti hänet taas hallitukseen. Rinteelle järjestettiin paikka eduskunnan varapuhemiehenä. Demareiden puheenjohtajana hän jatkaa edelleen ja kuvittelee ehkä voivansa ohjailla nuorta pääministeriä. Ei taida onnistua.

Sanna Marinin valinta oli hyvin tiukalla: 31-29. Ihmetellä täytyy demareiden pelisilmää. Marin on varmasti älykäs, tarmokas ja toisin kuin Rinne myös edustuskykyinen, mutta maan nykyisessä tilanteessa se eri riitä. Gallupit antavat tällä hetkellä sekä demareille että keskustalle hyytävät luvut, kannatus taisi olla kummallakin vähän toisella kymmenellä prosenteissa laskettuna. Opposition perussuomalaisten luku on 25 prosentin tienoilla ja kokoomuskin lähentelee 20 prosentin rajaa.

Oikea peliliike olisi ollut valita toinen ehdolla ollut demari Antti Lindman. Silloin olisi ollut jotain mahdollisuutta tukkia vuoto perussuomalaisiin. Nyt loputkin demareihin kallellaan olevat miehet äänestävät perussuomalaisia tai sitten jättävät kokonaan äänestämättä.

Kun Rinteen hallitus aloitti, ennustin sille noin puolen vuoden ikää ja niin kävikin sillä erotuksella että epäpätevä hallitusohjelma jatkaa. Jos Lindmanista olisi tullut pääministeri, olisin antanut demarijohtoiselle hallitukselle hieman pidemmän ajan, ehkä vuoden verran, hyvällä onnella ja edullisilla suhdanteilla jopa enemmän. Nyt ennustan, että Marinilla tulee olla vaikeuksia selvitä edes vuoden päivät. Jolleivat keskustan gallupluvut nouse, mikä olisi suoranainen ihme, kepu ottaa jossain vaiheessa uuden irtioton ja kaataa hallituksen. Se saattaa sen tehdä, vaikka luvut nousisivatkin.

Kehitys sinänsä on kysymyksiä herättävä. Miksi pätevät koulutetut ihmiset eivät enää pyri politiikkaan? Jo keväällä kun demarit niukasti voittivat enemmistön vaaleissa oli nähtävissä, että heillä ei ole sopivia pääministeriehdokkaita. Itse asiassa ei ole lainkaan hullumpi ajatus, että vaalit käsitettäisiin pääministerivaaleiksi. Jopa kykypuolue kokoomuksella alkaa olla pula hyvistä johtajista. Heitä kyllä syntyy, mutta jossain vaiheessa ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella ja heidät rekrytoidaan hyviin paikkoihin elinkeinoelämän palveluksessa.

Toinen kysymys on tämä naisten nousu. Kaikki haluavat nyt olla vihervasemmistolaisia naisia. Ei mikään hyvä kehitys, kyllä miehiä tarvitaan. Tilanne alkaa olla sellainen, ettei työläistaustaisella tai alemmasta keskiluokasta tulevalla miehellä ole juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin äänestää perussuomalaisia. Kun olin nuori, äänestin aina naista ihan periaatteesta, mutta nyt tilanne on kääntynyt aivan päälaelleen. Jos haluaa jotenkin säilyttää tasapainoisen yhteiskunnan ja olla kärjistämättä sukupuoli- ja luokkaeroja ei ole muuta mahdollisuutta. On pakko olla häviäjän puolella.

IMF arvioi Suomea

Nyt on jo IMF todennut samat asiat joista täällä kotimaassa on yritetty nykyistä hallitusta varoittaa.

 Eli tiivistettynä:
- tukipakettia ei ole karsittu (mm. turve, turhat yritystuet)
- sotepaketin kehitys takkuilee ja kustannusarviot ovat pielessä
- kotihoidon tuen uudistus tekemättä
- rakenneuudistus tekemättä, porukkaa syrjäytyy kun ei kannata ottaa työtä vastaan
- työllistämistuki kallista ja tutkitusti turhaa
- kotitalouksien velkaantumisaste lisääntyy uhkaavasti, syynä taloyhtiölainat ja kulutusluotot

Nämä siis todettu Hesarin uutisessa 20.11.2019.

Juuri tällä hetkellä näyttää, että postilakon sovittelu on ihan jumissa ja lakosta saattaa tulla pitkä ja kallis monella tapaa. Teen parhaillaan tutkielmaa 90-luvun lamasta ja nykytilanne alkaa uhkaavasti muistuttaa silloisen laman alkumetrejä. Kevään 1990 pankkilakko oli ensimmäinen julkisuudessa näkyvä varoitus uhkaavasta kriisistä.Lakko kesti puolitoista kuukautta ja sen jälkeen dominopalikat alkoivat kaatua.

Nykyisen hallituksen pitäisi todella katsoa peiliin. Kannatus sulaa ennätysvauhtia. Nyt jo on perussuomalaisilla 23% ja kokoomuksella 17% kannatus gallupeissa. Kannattaisi lakata miettimästä tekojaan sen perusteella tuleeko ehkä uudelleen valituksi ja ryhtyä tekemään maan kannalta parasta politiikkaa. Suomalaiset hyväksyvät kyllä kovatkin toimenpiteet kun ne heille rehellisesti perustellaan.

Taloyhtiölainat ja muut velkaloukut

Vihdoin saatiin valtiovarainministeriön asettaman työryhmän raportti suomalaisten velkaantumisesta. Siinä esitettiin ihan oikeansuuntaisia asioita:
- luottojen enimmäismäärän rajoitusta (4,5 x bruttotulot)
- asuntoluottojen maksimiaika 25 vuotta
- taloyhtiölainoihin 60 % katto

Nämäkin suhteellisen lievät rajoitukset ovat herättäneet kohtalaista vastustusta eräiden intressiryhmien kuten rakennusliikkeiden ja kiinteistövälitysalan taholla, mikä oli odotettavaa.
Jotain on kuitenkin tehtävä, sillä kotitalouksien velkaantumisaste on jo 128 % ja lähes neljälläsadallatuhannella suomalaisella  on maksuhäiriömerkintä. Viikko sitten Euroopan järjestelmäriskikomitea suositteli nyt ehdotettua velkakattoa ongelmien ratkaisemiseksi.

Pinnan alla on kuitenkin lisäongelmia, joista ei puhuta ja joista EU tuskin on tietoinen:
suomalainen asunto-osakeyhtiöjärjestelmä ja asuntokauppoihin usein liittyvä tonttivastikeriski.

Tonttivastikeriski olisi varmaan helpommin ratkaistavissa. Suuri osa uusista asunnoista ostetaan taloyhtiöistä, joilla ei ole omaa tonttia. Jos tontin omistaa asuntorahasto, sillä on mahdollisuus nostaa tonttivuokraa mielen määrin tuottaakseen voittoa omille osakkailleen. Jos tontin omistaa joku yksityinen tai vaikka seurakunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö, on tässäkin riskinsä kuten on nähty esimerkiksi Espoon Lehtisaaressa. Kaupunki on näihin aikoihin asti ollut kohtalaisen turvallinen tontti-isäntä, mutta miten lienee jatkossa? Myös kaupungilla on ainainen rahantarve ja mikään ei estä sitä myymästä tonttejaan asuntorahastoille.

Suomalainen asunto-osakeyhtiöjärjestelmä  on tiettävästi ainutlaatuinen maailmassa. Se on näihin aikoihin asti toiminut erittäin hyvin. Nyt ovat kuitenkin rakennusliikkeet ottaneet tavaksi myydä uudet asunnot alhaisella myyntihinnalla ostajien houkuttelemiseksi. Tämä on ollut mahdollista kun suurin osa, jopa yli 70 % uuden asunnon hinnasta on ollut taloyhtiön lainaa, jota usein ei ole tarvinnut lyhentää lainkaan ensimmäiseen kolmeen vuoteen. Lisäksi tulee tonttilaina. Lähtöhinta näyttää hyvinkin edulliselta, mutta kokonaiskustannus on kova. Mitä sitten kun tuo parin kolmen vuoden aika on kulunut ja ehkä on tapahtunut muutakin negatiivista: tontin omistaja on nostanut tonttivuokraa ja ehkä ostaja on saattanut jäädä työttömäksi. Siihen ei kannata luottaa että asunnolle tuossa tilanteessa löytyisi uusi ostaja. Koko tämä kikkailu muistuttaa suuresti jenkkien subprime systeemiä: myydään kalliita asuntoja sellaisille ostajille, joilla ei niihin olisi varaa.

Lisäksi on otettava huomioon, että asunto-osakeyhtiön osakas ei varsinaisesti omista edes velatonta asuntoaan, hän omistaa vain omien osakkeidensa suuruisen osan taloyhtiöstä. Jos taloyhtiö joutuu vaikeuksiin, on osakaskin vaikeuksissa. Vaikka olisit maksanut pois oman osuutesi taloyhtiölainasta
voit joutua vastuuseen muiden osakkaiden maksamatta jääneistä velkaosuuksista. Ei ole lainkaan poissuljettua etteikö taloudellisen tilanteen huonontuessa taantumaksi tai suorastaan lamaksi tällaista voisi tapahtua. Puhumattakaan nyt siitä, että tuolloin todennäköisesti näkisimme useita rakennusalan konkursseja.

Vaikka  edellä kirjoitettu koskee lähinnä  uusia asuntoja, ei kannata kuvitella, että vanhan asunnon osto olisi välttämättä riskitöntä.   Ostotilanteessa on tärkeintä selvittää asunto-osakeyhtiön tilanne, mikä  ei välttämättä ole aivan helppoa. Myyjät ja välittäjät eivät ole tässä suhteessa kovin avuliaita, vaan yrittävät monesti kiinnittää ostajan huomion aivan toisarvoisiin seikkoihin. Kannattaa huolella tutustua isännöitsijätodistukseen (jonka tulee olla tuore), yhtiökokouspapereihin, tulevaan remontointitarpeeseen jne. Jos mahdollista, olisi selvitettävä miten yhtiön osakekanta jakaantuu. Onko paljon sijoittajia ja sitä kautta vuokralaisia? Minkä kokoinen taloyhtiö on kysymyksessä?
(pienet yhtiöt ovat riskialttiimpia sillä remontit tulevat kalliimmiksi ja jokin ryhmä voi helpommin kaapata vallan taloyhtiön hallituksessa). Onko kaikilla talon asukkailla vakuutus? Tulee taloyhtiölle kalliiksi, jos joku aiheuttaa humalapäissään vesivahingon tai tulipalon tai jostain asunnosta löytyy mädäntymistilassa oleva vainaja ja asuntoa ei ole vakuutettu.

Ennen sanottiin, että omistusasunto on keskiluokan rikastumisautomaatti. Enää se tuskin sitä on eikä muuten keskiluokkaakaan enää kohta ole olemassa. Ehkä kannattaisi harkita vuokra-asuntoa.

Hallitusohjelma tuoreeltaan tulkittuna

Nyt se on sitten nähty. Antti Rinteen punavihreä hallitusohjelma. Kävi aikalailla niin kuin arvelinkin.

Kepumafia, jolla oli täydellinen kiristyspaikka sai tahtonsa läpi. 18 maakuntaa eikä ilmeisesti mitään tiukennuksia maataloustukiin tai metsäverotukseen.

Yllättäen myös ruotsalaiset pystyivät hyödyntämään avainasemansa täysin. Peräti kaksi ministeriä, Vaasan aluesairaalan alasajosta luovutaan ja ruotsinkieli tulee pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Mahtavat itäsuomalaiset kiristellä hampaitaan! Onneksi en äänestänyt ruotsalaisia.

Sensijaan oli yllättävää, ettei yrittäjien tai osinkotulojen verotusta kiristetty, ei myöskään perintöveroja. Ainoa tämän suuntainen pieni kiristys oli kotitalousvähennyksen heikennys.

Aika rohkeaa demareilta suunnata veronkiristykset osaan omasta kannattajakunnastaan: autoilevaan, omakotitalossa asuvaan, tupakoivaan ja alkoholia kuluttavaan porukkaan. Heitä on paljon ja kun heijastusvaikutukset otetaan huomioon veikkaan, että kuluttajakysyntä laskee. Perussuomalaisten kannatus sen kun nousee ja on hyvin mahdollista, että saadaan massiivia mielenosoituksia.

Pahinta kaikesta on, että hallitusohjelma on täynnä lupauksia, joiden rahoituksesta ei ole tietoakaan.
Suunnitelma perustuu olettamukselle, että työllisyys saadaan nousemaan 75 prosenttiin kiitos työmarkkinajärjestöjen, jotka hoitavat homman. Järki hoi! Huomaa, että suunnitelman pääjehuna on ollut entinen työmarkkinajohtaja.

Tulee elävästi mieleen pari mielikuvaa pitkän elämäni varrelta. Eletään 80-luvun loppua ja sen yrityksen toimitusjohtaja, jossa työskentelen esittelee työntekijöilleen tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Kalvo kalvon jälkeen yhä korkealentoisempia visioita loistavasta tulevaisuudesta (eikös Rinnekin heitellyt näitä kalvoja kehiin kiihtyvään tahtiin?) Ei kulunut kuin pari kuukautta kun yhtymän johto veti punakynällä rastin näiden suunnitelmien ja koko yrityksen yli.

Toinen mielikuva on Titanic elokuvasta. Orkesteri soittaa viimeiseen asti vaikka laiva on uppoamassa...

Toivottavasti olen väärässä, mutta seuraava lama on jo alkamassa. Joka kerta ne ovat olleet vähän erilaisia: 30-luvulla, sodan jälkeen, 90-luvulla, it-kupla, 2008 finanssikriisi. Yleensä ovat tulleet yllätyksenä, mutta tämän alkavan laman pystyy tällä kertaa kyllä aavistamaan. Olisi suoranainen ihme, jos tästä Trump-Brexit- Kiina-USA kauppasota kuviosta selvittäisiin ilman vaurioita.