Nyt se on sitten nähty. Antti Rinteen punavihreä hallitusohjelma. Kävi aikalailla niin kuin arvelinkin.
Kepumafia, jolla oli täydellinen kiristyspaikka sai tahtonsa läpi. 18 maakuntaa eikä ilmeisesti mitään tiukennuksia maataloustukiin tai metsäverotukseen.
Yllättäen myös ruotsalaiset pystyivät hyödyntämään avainasemansa täysin. Peräti kaksi ministeriä, Vaasan aluesairaalan alasajosta luovutaan ja ruotsinkieli tulee pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Mahtavat itäsuomalaiset kiristellä hampaitaan! Onneksi en äänestänyt ruotsalaisia.
Sensijaan oli yllättävää, ettei yrittäjien tai osinkotulojen verotusta kiristetty, ei myöskään perintöveroja. Ainoa tämän suuntainen pieni kiristys oli kotitalousvähennyksen heikennys.
Aika rohkeaa demareilta suunnata veronkiristykset osaan omasta kannattajakunnastaan: autoilevaan, omakotitalossa asuvaan, tupakoivaan ja alkoholia kuluttavaan porukkaan. Heitä on paljon ja kun heijastusvaikutukset otetaan huomioon veikkaan, että kuluttajakysyntä laskee. Perussuomalaisten kannatus sen kun nousee ja on hyvin mahdollista, että saadaan massiivia mielenosoituksia.
Pahinta kaikesta on, että hallitusohjelma on täynnä lupauksia, joiden rahoituksesta ei ole tietoakaan.
Suunnitelma perustuu olettamukselle, että työllisyys saadaan nousemaan 75 prosenttiin kiitos työmarkkinajärjestöjen, jotka hoitavat homman. Järki hoi! Huomaa, että suunnitelman pääjehuna on ollut entinen työmarkkinajohtaja.
Tulee elävästi mieleen pari mielikuvaa pitkän elämäni varrelta. Eletään 80-luvun loppua ja sen yrityksen toimitusjohtaja, jossa työskentelen esittelee työntekijöilleen tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Kalvo kalvon jälkeen yhä korkealentoisempia visioita loistavasta tulevaisuudesta (eikös Rinnekin heitellyt näitä kalvoja kehiin kiihtyvään tahtiin?) Ei kulunut kuin pari kuukautta kun yhtymän johto veti punakynällä rastin näiden suunnitelmien ja koko yrityksen yli.
Toinen mielikuva on Titanic elokuvasta. Orkesteri soittaa viimeiseen asti vaikka laiva on uppoamassa...
Toivottavasti olen väärässä, mutta seuraava lama on jo alkamassa. Joka kerta ne ovat olleet vähän erilaisia: 30-luvulla, sodan jälkeen, 90-luvulla, it-kupla, 2008 finanssikriisi. Yleensä ovat tulleet yllätyksenä, mutta tämän alkavan laman pystyy tällä kertaa kyllä aavistamaan. Olisi suoranainen ihme, jos tästä Trump-Brexit- Kiina-USA kauppasota kuviosta selvittäisiin ilman vaurioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti