Uusi hallitus

Juha Sipilän juuri aloittaneelle hallitukselle ei voi muuta kuin toivottaa hyvää onnea. Tähän asti alku on sujunut jämäkästi, toivottavasti sama meno jatkuu. Nyt on tehty tukku päätöksiä ja vasta kun ne on toteutettu on arvosanojen aika. Ennenkin on tehty kasapäin hyviä päätöksiä,  jotka ovat jääneet kuolleeksi kirjaimeksi. Kuten sanonta kuuluu: tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla....
On selvää, että muutosvastarinta tulee olemaan kovaa.

Asuntoa ostamassa, pankkia vaihtamassa

Sijoitusasunto löytyi viimein, lähes kolmen kuukauden etsimisen jälkeen. Teimme kaikkiaan neljä tarjousta, joista kaksi hylättiin oitis. Yhdessä kohteessa pääsimme parin tonnin päähän voittaneesta tarjouksesta ja nyt viimein eilen tärppäsi.

Hintapyynnöt ovat edelleen kovia ja myyjät eivät tahdo uskoa, että markkinatilanne on kokonaan toinen kuin vielä pari vuotta sitten. Jouduimme tinkimään toiveistamme tietyiltä osin eli oli pakko tyytyä vuokratontilla olevaan yhtiöön. Onneksi edullista vuokra-aikaa on jäljellä vielä kymmenen vuotta ja talossa on kaikki isot remontit, mm. kallis perinteinen putkiremontti, tehty.

Samassa yhteydessä vaihdoin pankkia. Sitä varten kilpailutin neljä pankkia ja kokemus oli kyllä opettavainen. Jos vain jaksaisi, operaatio pitäisi tehdä aina silloin tällöin. Pankeissa on yllättäviä eroja ja painotuksia ja kun asiakas on saatu koukkuun ei hänen suhteensa enää paljon vaivaa nähdä.
Tässä muutamia esimerkkejä kilpailutuksen esiin tuomista eroista:

1) lyhennysvapaat: jotkut eivät myönnä lainkaan, jotkut nostavat marginaaleja jos myöntävät lyhennysvapaata, jotkut antavat alkuun pitkän jopa vuoden lyhennysvapaan, jotkut edellyttävät vuoden normaalia lyhennyshistoriaa ennenkuin myöntävät kolme kuukautta vapaata
2) marginaalit: vaihtelevat asuntolainoissa 1-2 prosentin välillä
3) lainojen nostokulut, ns. järjestelypalkkiot ym. Kaikkein suurin ero löytyi juuri näistä. Vaihteluväli
200 - 2000 euroa! Ilmeisesti monet eivät edes osaa kysyä näitä lainaa ottaessaan

Kaikista neljästä pankista olisi lainat järjestyneet, mutta kustannuserot olivat suuret. Kannattaa todella nähdä vaivaa ja kilpailuttaa. Netissä asiat eivät selviä vaan joutuu todella täyttelemään jos jonkinlaisia lomakkeita ja esittämään todistuksia maksukyvystään. Joutuu istumaan hattu kourassa
monessa tapaamisessa ja odottelemaan päätöstä pitkään, mutta se kannattaa.

Asuntoa ostamassa

Asuntojahti jatkuu jo kolmatta kuukautta. En olisi ikinä uskonut, että vaikka rahoitus on kunnossa ei sopivaa asuntoa tahdo millään löytyä. Olemme nähneet tässä vaiheessa jo puolisensataa yksiötä tai kaksiota Itä-Helsingin alueelta, joitakin jopa kahteen kertaan. Moni kakku on aluksi ollut päältä kaunis, mutta lähempi tarkastelu on osoittanut muuta. Usein toisella katsomalla huomaa asunnossa jo päällisin puolin puutteita joita ei ensisilmäyksellä näe ja vähintään silloin kun taloyhtiön paperit on saatu alkavat hälytyskellot soida.

Tässä muutamia esimerkkejä:

1) pieni kaksio Kontulassa, hintapyyntö vähän päälle 3000 euroa per neliö. Hieno näköala kahdeksannesta kerroksesta, taloyhtiöllä iso oma tontti.  Huoneisto remontoitu ensi katsomalta oikein mukavan näköiseksi, ainoa ongelma on suunnitteilla oleva putkiremontti. Papereiden tutkiminen osoittaa, että putkiremontista on jo päätetty ja se on alkamassa muutaman kuukauden sisällä. Taloyhtiö on riitainen eikä mistään tunnuta päästävän sopimukseen. Remontin kustannukset on arvioitu alihintaan eikä välittäjän väläyttämästä ylimääräisen rakennusoikeuden myynnistä näy mitään viitteitä. Huoneiston remontti on tehty huolimattomasti, todennäköisesti puutteellisella ammattitaidolla ja mahdollisesti ilman lupaa. On hyvin todennäköistä, että putkiremontin yhteydessä
huoneisto palautetaan peruskuntoiseksi, jolloin asunnon kunnostus on mennyt hukkaan.

2) iso yksiö Vuosaaressa, hintapyyntö noin 3200 euroa per neliö. Tämän lisäksi tulevat pieni parintuhannen euron velkaosuus ja käynnissä olevan putkiremontin kustannukset, jotka onneksi ovat
harvinaisen pienet, vähän päälle 400 euroa per neliö (perinteisellä menetelmällä hinta vaihtelee yleensä tuhannen euron molemmin puolin). Huoneisto on nätisti stailattu ja harkitsemme jo tarjousta kun saamme käsiimme taloyhtiön paperit. Osoittautuu, että kaikki remontit on tehty halvimmalla mahdollisella tavalla ja käynnissä oleva putkiremontti ei sisällä kylpyhuoneiden korjauksia muista
tarpeellisista kunnostuksista (esim.sähköt) puhumattakaan. Kuitenkin taloyhtiössä on ilmennyt runsaasti putkivuotoja ja koko ajan joudutaan korjaamaan lisää  kylpyhuoneita osakkaiden laskuun. Täysi disaster.

3) pienehkö yksiö Roihuvuoressa. Harvinaisen kauniilla merenrantatontilla sijaitseva taloyhtiö, jolla
on oma tontti, mikä tällä alueella ei ole kovin yleistä. Hintapyyntö yli 4000 euroa per neliö vaikka rakennusvuoden (1965) perusteella linjasaneeraus on nurkan takana. Kaiken lisäksi huoneisto on vuokrattu. Ihmettelemme kylpyhuoneesta lähtevää viemärin hajua kunnes saamme käsiimme taloyhtiön paperit. Ilmenee, että viemäritukoksia ja muita ongelmia on ollut koko ajan enenevässä määrin, mutta osakkaat eivät halua ryhtyä vaadittuihin korjauksiin. Vakuutusyhtiö ei enää korvaa vuotoja.

Esimerkkilistaa voisi jatkaa loputtomiin. Muutaman kerran olemme törmänneet hyviin ja oikein hinnoiteltuihin  asuntoihin, mutta ne on ostettu pois nenämme edestä.  Mutta etsintä jatkuu.

  

Vaalitulos tuoreeltaan tulkittuna

Vaalit on käyty ja kansa on päättänyt. Odotusten mukaan meni ja oma ehdokkaani pääsi läpi.

Jos joku yllätti niin vihreiden kannatuksen nousu, mutta sillekin löytyy järkevä selitys. Vihreiden saamat viisi lisäpaikkaa ovat suoraan pois demareiden kannatuksesta. Urpilaisen kannattajat ovat osittain siirtyneet vihreisiin.

Keskusta voitti ehkä odotettua vähemmän ja jatkossa puolue kyllä pysyy remmissä tai kaatuu Juha Sipilän mukana, niin vahvasti vaalitulos on häneen henkilöitynyt. Puolueen menestykseen tarvitaan aina karismaattinen johtohahmo ja keskustalla on nyt sellainen.

Ennustan, että vasemmiston kannatus tulee edelleen laskemaan jos he eivät osaa tulkita oikein ajan merkkejä. Sosiaalidemokraattinen puolue on jo pitkään kaivanut innokkaasti hautaa itselleen ja hyvin näyttää menevän. Missä on vika?

Antti Rinne oli aivan väärä valinta puheenjohtajaksi. Äänestäjien valtaosa ei halua nähdä puolueen keulakuvana pönäkkää ammattiyhdistysjyrää. Jos johtajana olisi ollut vaikka Paavo Arhinmäki, tulos olisi saattanut olla aivan toinen. Johtajaksi tarvitaan nuorehko tai ikinuorekas miespuolinen henkilö jolla on vahvaa karismaa ja esiintymistaidot ja sana hallussaan.

Sekä demareilla että vasemmistoliitolla on ongelmana  turha taistelu samoista äänestäjistä ja väärä nimi. Vuoto vihreisiin ja perussuomalaisiin ei jää tähän jollei vasemmisto yhdistä voimiaan. Puolueet pitäisi yhdistää ja nimi muuttaa. Miten olisi UUSDEMOKRAATIT? Jos mukaan saataisiin vielä vihreät olisi koossa puolue, jolla varmasti saataisiin suuri osa nuorten ja idealistien äänistä.

Vaalitulosta odotellessa

Äänestämässä on nyt käyty, kätevää tämä ennakkoäänestys. Valittu ehdokas oli jossain mielessä kompromissi, kun Jan Vapaavuori ei enää ollut käytettävissä. Olen viime vuosina useimmiten äänestänyt kokoomusta kun demarit ovat mielestäni liukuneet liikaa vasemmalle ja ammattiyhdistyspohjalle. Silloin kun Paavo Lipponen oli remmissä oli helppo äänestää demareita.

Periaatteessa haluaisin nykyään äänestää oikeistolaidalla olevaa demaria tai sosiaalisesti ajattelevaa
kokoomuslaista. Päädyin tällä kertaa demareista kokoomukseen siirtyneeseen Juhana Vartiaiseen ennenkaikkea hänen vahvan talousosaamisensa takia. Saa nähdä pääseekö hän läpi, mitenkään varmaa se ei ole. Helsingissä ei kokoomuksella kyllä ollut paras mahdollinen lista. Jos asuisin Vantaalla tai Espoossa olisi löytynyt paljon parempia ehdokkaita kuten Elina Lepomäki tai Hjallis Harkimo. Sillä onko ehdokas mies tai nainen ei minulle nykyään ole mitään merkitystä.

Sijoitusasuntoa ostamassa

Kevät on pitänyt kiireisenä uuden projektin myötä. Olin omistanut kymmenisen vuotta pienen yksiön Vantaalla. Vuokralaisen kanssa ilmenneiden vaikeuksien ja muidenkin syiden takia alkoi vuodenvaihteessa olla ilmeistä, että asunto kannatti myydä. Kiitos hyvän välittäjän ja onnekkaiden sattumien asunto menikin kaupaksi nopeasti ja ihan kohtalaiseen hintaan.

Nyt olen kuukauden verran kierrellyt asuntonäytöillä Helsingin puolella etsien sopivaa uutta sijoitusasuntoa. Kokemus on ollut opettava ja tilanne jatkuu. Uuteen asuntoon on vuokralaiseksi ainakin alkuun tulossa sukulaiseni, joka on ollut mukana asunnon metsästyksessä. Olemme etsineet yksiötä tai kaksiota lähinnä Itä-Helsingistä. Asialla ei ole kiire, sillä sukulaiseni tarvitsee asunnon oikeastaan vasta alkusyksystä. Rahoituskuvio on nyt selvillä, joten periaatteessa voin kyllä tehdä tarjouksen heti kun sopiva kohde tulee eteen.

Tähän mennessä olemme nähneet kaikkiaan 29 asuntoa, joista vain kaksi on ollut sellaista, että olisin ollut valmis tekemään niistä heti tarjouksen. Heti tarkoittaa sen jälkeen kun olen käynyt taloyhtiön paperit asiantuntijan kanssa läpi ja muutenkin harkinnut asiaa vähän huolellisemmin. Molemmat asunnot on kuitenkin myyty melkein välittömästi joten etsintä jatkuu.

Olemme nähneet asuntoja Kontulasta, Mellunmäestä, Puotinharjusta, Pihlajistosta, Laajasalosta, Roihuvuoresta ja Pasilasta. Etsimme asuntoa, jonka myyntihinta (ei välttämättä velaton hinta) olisi ehkä vähän päälle satatuhatta euroa. Putket pitäisi olla tehty tai ainakaan putkiremontti ei saisi olla nurkan takana. Asuntoyhtiön pitäisi olla hyvinhoidettu  ja tontin pitäisi olla oma. Vuokratontit ja hitakset olemme jättäneet pois listalta. Asunnon pitäisi olla heti vapaa tai omistajalta vapautuva, vuokralaisen irtisanomiskiistoihin en halua joutua.

Kontula olisi suosikki, sillä siellä on loistavat palvelut ja liikenneyhteydet. Tontit ovat väljiä ja puistomaisia ja omalla tontilla sijaitsevia taloja on runsaasti, Ongelmana on kuitenkin, että 60-luvulla rakennetussa lähiössä on putkiremontti edessä useimmissa taloissa, joissa sitä ei ole jo tehty. Putkiremontin hintahaarukka neliöltä pääkaupunkiseudulla näyttää vaihtelevan välillä 750 - 1500 euroa neliöltä, joten vaihteluväli on iso. Paljon riippuu ilmeisesti siitä uusitaanko putkien lisäksi muutakin, tehdäänkö remontti perinteisellä vai sukitusmenetelmällä, miten paljon taloyhtiössä on asuntoja ja miten korkeasta talosta on kysymys. Monilla taloyhtiöillä on kyllä isot tontit, joista rakennusoikeutta myymällä voisi ehkä kattaa osan kustannuksista.

Jokerina pakassa on lisäksi mahdollisen putkiremontin kustannusten käsittely taloyhtiön kirjanpidossa. Tapoja lienee kaksi: tulouttaminen ja rahastointi. Osakkaalle, joka itse asuu asunnossa käytetyllä tavalla ei ole suurtakaan eroa, mutta sijoittajalle rahastointi on myrkkyä, sillä  jos maksaa remonttia kuukausittain vuokrassa rahastoituja remonttikustannuksia ei saa vähentää verotuksessa.

On ollut mielenkiintoista huomata, että ostajakandidaatit ovat nykyään hyvin perillä putkiremontin haitoista, mutta vuokratontin haitallisiin vaikutuksiin ei vielä kiinnitetä läheskään niin paljon huomiota. Samankokoisia asuntoja omalla ja vuokratontilla myydään vielä lähes samaan hintaan. Kuitenkin kaupunki tulee nostamaan tontin vuokria lähivuosina pari-kolme euroa neliötä, joka esimerkiksi 50 neliön kaksiossa tekee yhtiövastikkeeseen 100- 150 euroa lisää. Tämä tuskin on edes vuokranousun katto, kymmenen vuoden kuluttua tilanne voi olla vielä hurjempi sillä jostakin on kuntien tulonsa revittävä. En todellakaan haluaisi olla nyt tai muutaman vuoden päästä myymässä asuntoa, jossa on putkiremontti ovella ja tontinvuokrasopimus umpeutumassa.

Kuitenkin juuri tällaisia asuntoja on paljon myynnissä. Kaikkein hurjimpia tapauksia ovat lisäksi asunnot, joissa on juuri tehty mittava remontti itse asuntoon. Kotitalousvähennys tai mikä lienee vaikuttanut siihen, että ihmiset ovat hullun lailla remontoineet asuntojaan miettimättä yhtään saavatko he myyntitilanteessa rahojaan takaisin. Uudella ostajalla on todennäköisesti aivan eri maku.

Eduskuntavaalit 2015

Olen äänestänyt vaaleissa yli viidenkymmenen vuoden ajan monia eri puolueita. En muista, että olisi koskaan ollut näin vaikea valita ehdokasta. Mieluiten jättäisin äänestämättä, mutta se on vastoin periaatteitani.

Ongelmana ei ole, etteikö olisi hyviä ehdokkaita. He ovat vain siroteltuna sinne tänne pitkin puoluekenttää. Valitsemalla heistä yhden hyvän hänen äänimääränsä vetää mukaan jonkun tai joitakin saman puolueen hörhöjä, joita en missään tapauksessa haluaisi eduskuntaan enkä varsinkaan hallitukseen päästää.

Ihannehallitukseeni tulisivat kokoomuksesta Jan Vapaavuori, keskustasta Juha Sipilä, ruotsalaisista
Karl Haglund, perussuomalaisista Timo Soini, vihreistä Osmo Soininvaara, demareista ehkä joku kolmikosta Mikael Jungner-Liisa Jaakonsaari-Jutta Urpilainen ja vasemmistoliitosta ehkä Paavo Arhinmäki. Kristillisistä en huolisi ketään. Tämänkaltainen yhdistelmä on tietysti mahdoton kiitos typerän puoluejärjestelmämme. Puolueet ajavat vain omaa etuaan eivät maan etua.

Neljännen polven helsinkiläisenä näen, että minun on äänestettävä puoluetta, joka ajaa pääkaupunkiseudun etuja eduskunnassa. Näitä puolueita ei ole kuin kolme: kokoomus, vihreät ja
ruotsalaiset. Niistä minun on valintani tehtävä.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten vaaleissa käy ja varsinkin millainen hallitus vaalien
tuloksena saadaan sorvattua. Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että keskusta voittaa ja Juha
Sipilästä tulee pääministeri. Peloittavaa ajatella mitä menneisyyden luurankoja hän saataa vetää
mukaansa hallitukseen: näitä väyrysiä, vanhasia sun muita. Onko hän tarpeeksi vahva ja kokenut
kestämään puoluekoneiston vyörytyksen, kestääkö hänen terveytensä edessä olevan stressin?

Demareita en missään tapauksessa päästäisi hallitukseen jarrumiehiksi. Niin kauan kun tämä puolue, jota olen itsekin takavuosina äänestänyt on ammattiyhdistysliikkeen talutusnuorassa se sahaa omaa
oksaansa ainakin jos se aikoo pysyä itsenäisenä puolueena. Mielestäni demareilla ei ole kuin kaksi
vaihtoehtoa: joko kääntää suuntaa oikealle tai sitten mennä reilusti vasemmalle ja yhdistyä vasemmistoliiton kanssa.

Vaaleihin käydään todella vaikeassa tilanteessa sekä taloudellisesti että poliittisesti. Maan ja koko
Euroopan talous laahaa kahdeksatta vuotta alamaissa eikä loppua näy. Venäjän karhu on herännyt
talviuniltaan ja rymistelee monilla tavoin ahdistettuna reviirinsä rajoja.

Mielenkiintoinen kevät on edessä.