Olen äänestänyt vaaleissa yli viidenkymmenen vuoden ajan monia eri puolueita. En muista, että olisi koskaan ollut näin vaikea valita ehdokasta. Mieluiten jättäisin äänestämättä, mutta se on vastoin periaatteitani.
Ongelmana ei ole, etteikö olisi hyviä ehdokkaita. He ovat vain siroteltuna sinne tänne pitkin puoluekenttää. Valitsemalla heistä yhden hyvän hänen äänimääränsä vetää mukaan jonkun tai joitakin saman puolueen hörhöjä, joita en missään tapauksessa haluaisi eduskuntaan enkä varsinkaan hallitukseen päästää.
Ihannehallitukseeni tulisivat kokoomuksesta Jan Vapaavuori, keskustasta Juha Sipilä, ruotsalaisista
Karl Haglund, perussuomalaisista Timo Soini, vihreistä Osmo Soininvaara, demareista ehkä joku kolmikosta Mikael Jungner-Liisa Jaakonsaari-Jutta Urpilainen ja vasemmistoliitosta ehkä Paavo Arhinmäki. Kristillisistä en huolisi ketään. Tämänkaltainen yhdistelmä on tietysti mahdoton kiitos typerän puoluejärjestelmämme. Puolueet ajavat vain omaa etuaan eivät maan etua.
Neljännen polven helsinkiläisenä näen, että minun on äänestettävä puoluetta, joka ajaa pääkaupunkiseudun etuja eduskunnassa. Näitä puolueita ei ole kuin kolme: kokoomus, vihreät ja
ruotsalaiset. Niistä minun on valintani tehtävä.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten vaaleissa käy ja varsinkin millainen hallitus vaalien
tuloksena saadaan sorvattua. Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että keskusta voittaa ja Juha
Sipilästä tulee pääministeri. Peloittavaa ajatella mitä menneisyyden luurankoja hän saataa vetää
mukaansa hallitukseen: näitä väyrysiä, vanhasia sun muita. Onko hän tarpeeksi vahva ja kokenut
kestämään puoluekoneiston vyörytyksen, kestääkö hänen terveytensä edessä olevan stressin?
Demareita en missään tapauksessa päästäisi hallitukseen jarrumiehiksi. Niin kauan kun tämä puolue, jota olen itsekin takavuosina äänestänyt on ammattiyhdistysliikkeen talutusnuorassa se sahaa omaa
oksaansa ainakin jos se aikoo pysyä itsenäisenä puolueena. Mielestäni demareilla ei ole kuin kaksi
vaihtoehtoa: joko kääntää suuntaa oikealle tai sitten mennä reilusti vasemmalle ja yhdistyä vasemmistoliiton kanssa.
Vaaleihin käydään todella vaikeassa tilanteessa sekä taloudellisesti että poliittisesti. Maan ja koko
Euroopan talous laahaa kahdeksatta vuotta alamaissa eikä loppua näy. Venäjän karhu on herännyt
talviuniltaan ja rymistelee monilla tavoin ahdistettuna reviirinsä rajoja.
Mielenkiintoinen kevät on edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti