Nyt on sitten niitä kauan kaivattuja toimenpiteitä saatu ainakin alulle. Viime viikon kehysriihessä tehtiin noita säästö- ja leikkauspäätöksiä ja kaiken kukkuraksi koko hallituskuvio tuntuu menevän uusiksi. Vasemmistoliitto lähti hallituksesta ja sen seurauksena salkkuja jaettiin uusiksi. Kaiken kukkuraksi pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä kokoomuksen puheenjohtajaksi eli käytännössä pääministeri vaihtuu kesällä. Pisteenä iin päälle demarit ovat heivaamassa Jutta Urpilaista puheenjohtajan paikalta, jolloin myös hallituksen varapääministeri vaihtuisi.
Käsitän hyvin, että Katainen on kymmenen vuotta kivirekeä vedettyään halukas vaihtamaan tehtävää, hänellä lienee EU:ssa pedattuna komissaarin paikka tai jokin vastaava tärkeä virka. Kokoomuksella ei myöskään pitäisi olla mitään hätää löytää hänelle seuraajaa puheenjohtajana, sillä päteviä ehdokkaita on ainakin viitisen kappaletta. Itse kannattaisin Jan Vapaavuorta, joka on osoittanut pätevyytensä ministerintehtävissä, on helsinkiläinen ja tarpeeksi kova kaveri. Tässä tehtävässä ja varsinkaan jos pääministeriksi pääsee ei saa olla liian pehmeä. Lempeät idealistit ovat mukavia pehmo-isiä ja aviomiehiä, mutta ei heistä koskaan tule huippuluokan poliittisia johtajia.
Sen sijaan en kyllä käsitä demarien aivoituksia, en sitten alkuunkaan. Kaiken järjen mukaan heidän pitäisi vetää politiikkaansa piirun verran oikealle, jos he aikovat pärjätä vaaleissa. Pitäisi löytää Paavo Lipposen tapainen oikeistodemari johtoon, hänen aikanaan puolue kukoisti. Jutta Urpilainen ei varmasti ole paras mahdollinen, mutta toisin kuin kokoomuksella, tässä puolueessa ei tunnu olevan mistä valita. Antti Rinteen valinta olisi varmasti virheratkaisu, joka karkoittaisi suuren osan keskiluokkaisista ja naisäänestäjistä. Puolueen kannatus supistuisi entisestään ja jäljelle jäisivät vain "änkyrä-äijät". Näen tien lopussa tulevaisuuden näkymän, jossa demarit ja vasemmistoliitto yhdistyvät ja yhteinen kannatus hiipuu jonnekin kymmenen prosentin vaiheille.
