Eilen sitten demarit valitsivat tähän maahan pääministerin 60 puoluevaltuutetun voimin. Ei kovin hyvin mene demokratialla. Uusi pääministeri on 34-vuotias Sanna Marin, tamperelainen kaksivuotiaan tyttären äiti. Iltalehdet otsikoivat näyttävästi: huikea nousu kaupan kassalta.
Antti Rinteen kaatuminen meni nopeasti kun pelipuolue Kepu niin päätti. Rinne ehti tässä välissä erottaa omistajaohjausministeri Sirpa Paateron, mutta nyt Marin palautti hänet taas hallitukseen. Rinteelle järjestettiin paikka eduskunnan varapuhemiehenä. Demareiden puheenjohtajana hän jatkaa edelleen ja kuvittelee ehkä voivansa ohjailla nuorta pääministeriä. Ei taida onnistua.
Sanna Marinin valinta oli hyvin tiukalla: 31-29. Ihmetellä täytyy demareiden pelisilmää. Marin on varmasti älykäs, tarmokas ja toisin kuin Rinne myös edustuskykyinen, mutta maan nykyisessä tilanteessa se eri riitä. Gallupit antavat tällä hetkellä sekä demareille että keskustalle hyytävät luvut, kannatus taisi olla kummallakin vähän toisella kymmenellä prosenteissa laskettuna. Opposition perussuomalaisten luku on 25 prosentin tienoilla ja kokoomuskin lähentelee 20 prosentin rajaa.
Oikea peliliike olisi ollut valita toinen ehdolla ollut demari Antti Lindman. Silloin olisi ollut jotain mahdollisuutta tukkia vuoto perussuomalaisiin. Nyt loputkin demareihin kallellaan olevat miehet äänestävät perussuomalaisia tai sitten jättävät kokonaan äänestämättä.
Kun Rinteen hallitus aloitti, ennustin sille noin puolen vuoden ikää ja niin kävikin sillä erotuksella että epäpätevä hallitusohjelma jatkaa. Jos Lindmanista olisi tullut pääministeri, olisin antanut demarijohtoiselle hallitukselle hieman pidemmän ajan, ehkä vuoden verran, hyvällä onnella ja edullisilla suhdanteilla jopa enemmän. Nyt ennustan, että Marinilla tulee olla vaikeuksia selvitä edes vuoden päivät. Jolleivat keskustan gallupluvut nouse, mikä olisi suoranainen ihme, kepu ottaa jossain vaiheessa uuden irtioton ja kaataa hallituksen. Se saattaa sen tehdä, vaikka luvut nousisivatkin.
Kehitys sinänsä on kysymyksiä herättävä. Miksi pätevät koulutetut ihmiset eivät enää pyri politiikkaan? Jo keväällä kun demarit niukasti voittivat enemmistön vaaleissa oli nähtävissä, että heillä ei ole sopivia pääministeriehdokkaita. Itse asiassa ei ole lainkaan hullumpi ajatus, että vaalit käsitettäisiin pääministerivaaleiksi. Jopa kykypuolue kokoomuksella alkaa olla pula hyvistä johtajista. Heitä kyllä syntyy, mutta jossain vaiheessa ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella ja heidät rekrytoidaan hyviin paikkoihin elinkeinoelämän palveluksessa.
Toinen kysymys on tämä naisten nousu. Kaikki haluavat nyt olla vihervasemmistolaisia naisia. Ei mikään hyvä kehitys, kyllä miehiä tarvitaan. Tilanne alkaa olla sellainen, ettei työläistaustaisella tai alemmasta keskiluokasta tulevalla miehellä ole juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin äänestää perussuomalaisia. Kun olin nuori, äänestin aina naista ihan periaatteesta, mutta nyt tilanne on kääntynyt aivan päälaelleen. Jos haluaa jotenkin säilyttää tasapainoisen yhteiskunnan ja olla kärjistämättä sukupuoli- ja luokkaeroja ei ole muuta mahdollisuutta. On pakko olla häviäjän puolella.
maanantai 9. joulukuuta 2019
keskiviikko 20. marraskuuta 2019
IMF arvioi Suomea
Nyt on jo IMF todennut samat asiat joista täällä kotimaassa on yritetty nykyistä hallitusta varoittaa.
Eli tiivistettynä:
- tukipakettia ei ole karsittu (mm. turve, turhat yritystuet)
- sotepaketin kehitys takkuilee ja kustannusarviot ovat pielessä
- kotihoidon tuen uudistus tekemättä
- rakenneuudistus tekemättä, porukkaa syrjäytyy kun ei kannata ottaa työtä vastaan
- työllistämistuki kallista ja tutkitusti turhaa
- kotitalouksien velkaantumisaste lisääntyy uhkaavasti, syynä taloyhtiölainat ja kulutusluotot
Nämä siis todettu Hesarin uutisessa 20.11.2019.
Juuri tällä hetkellä näyttää, että postilakon sovittelu on ihan jumissa ja lakosta saattaa tulla pitkä ja kallis monella tapaa. Teen parhaillaan tutkielmaa 90-luvun lamasta ja nykytilanne alkaa uhkaavasti muistuttaa silloisen laman alkumetrejä. Kevään 1990 pankkilakko oli ensimmäinen julkisuudessa näkyvä varoitus uhkaavasta kriisistä.Lakko kesti puolitoista kuukautta ja sen jälkeen dominopalikat alkoivat kaatua.
Nykyisen hallituksen pitäisi todella katsoa peiliin. Kannatus sulaa ennätysvauhtia. Nyt jo on perussuomalaisilla 23% ja kokoomuksella 17% kannatus gallupeissa. Kannattaisi lakata miettimästä tekojaan sen perusteella tuleeko ehkä uudelleen valituksi ja ryhtyä tekemään maan kannalta parasta politiikkaa. Suomalaiset hyväksyvät kyllä kovatkin toimenpiteet kun ne heille rehellisesti perustellaan.
Eli tiivistettynä:
- tukipakettia ei ole karsittu (mm. turve, turhat yritystuet)
- sotepaketin kehitys takkuilee ja kustannusarviot ovat pielessä
- kotihoidon tuen uudistus tekemättä
- rakenneuudistus tekemättä, porukkaa syrjäytyy kun ei kannata ottaa työtä vastaan
- työllistämistuki kallista ja tutkitusti turhaa
- kotitalouksien velkaantumisaste lisääntyy uhkaavasti, syynä taloyhtiölainat ja kulutusluotot
Nämä siis todettu Hesarin uutisessa 20.11.2019.
Juuri tällä hetkellä näyttää, että postilakon sovittelu on ihan jumissa ja lakosta saattaa tulla pitkä ja kallis monella tapaa. Teen parhaillaan tutkielmaa 90-luvun lamasta ja nykytilanne alkaa uhkaavasti muistuttaa silloisen laman alkumetrejä. Kevään 1990 pankkilakko oli ensimmäinen julkisuudessa näkyvä varoitus uhkaavasta kriisistä.Lakko kesti puolitoista kuukautta ja sen jälkeen dominopalikat alkoivat kaatua.
Nykyisen hallituksen pitäisi todella katsoa peiliin. Kannatus sulaa ennätysvauhtia. Nyt jo on perussuomalaisilla 23% ja kokoomuksella 17% kannatus gallupeissa. Kannattaisi lakata miettimästä tekojaan sen perusteella tuleeko ehkä uudelleen valituksi ja ryhtyä tekemään maan kannalta parasta politiikkaa. Suomalaiset hyväksyvät kyllä kovatkin toimenpiteet kun ne heille rehellisesti perustellaan.
keskiviikko 2. lokakuuta 2019
Taloyhtiölainat ja muut velkaloukut
Vihdoin saatiin valtiovarainministeriön asettaman työryhmän raportti suomalaisten velkaantumisesta. Siinä esitettiin ihan oikeansuuntaisia asioita:
- luottojen enimmäismäärän rajoitusta (4,5 x bruttotulot)
- asuntoluottojen maksimiaika 25 vuotta
- taloyhtiölainoihin 60 % katto
Nämäkin suhteellisen lievät rajoitukset ovat herättäneet kohtalaista vastustusta eräiden intressiryhmien kuten rakennusliikkeiden ja kiinteistövälitysalan taholla, mikä oli odotettavaa.
Jotain on kuitenkin tehtävä, sillä kotitalouksien velkaantumisaste on jo 128 % ja lähes neljälläsadallatuhannella suomalaisella on maksuhäiriömerkintä. Viikko sitten Euroopan järjestelmäriskikomitea suositteli nyt ehdotettua velkakattoa ongelmien ratkaisemiseksi.
Pinnan alla on kuitenkin lisäongelmia, joista ei puhuta ja joista EU tuskin on tietoinen:
suomalainen asunto-osakeyhtiöjärjestelmä ja asuntokauppoihin usein liittyvä tonttivastikeriski.
Tonttivastikeriski olisi varmaan helpommin ratkaistavissa. Suuri osa uusista asunnoista ostetaan taloyhtiöistä, joilla ei ole omaa tonttia. Jos tontin omistaa asuntorahasto, sillä on mahdollisuus nostaa tonttivuokraa mielen määrin tuottaakseen voittoa omille osakkailleen. Jos tontin omistaa joku yksityinen tai vaikka seurakunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö, on tässäkin riskinsä kuten on nähty esimerkiksi Espoon Lehtisaaressa. Kaupunki on näihin aikoihin asti ollut kohtalaisen turvallinen tontti-isäntä, mutta miten lienee jatkossa? Myös kaupungilla on ainainen rahantarve ja mikään ei estä sitä myymästä tonttejaan asuntorahastoille.
Suomalainen asunto-osakeyhtiöjärjestelmä on tiettävästi ainutlaatuinen maailmassa. Se on näihin aikoihin asti toiminut erittäin hyvin. Nyt ovat kuitenkin rakennusliikkeet ottaneet tavaksi myydä uudet asunnot alhaisella myyntihinnalla ostajien houkuttelemiseksi. Tämä on ollut mahdollista kun suurin osa, jopa yli 70 % uuden asunnon hinnasta on ollut taloyhtiön lainaa, jota usein ei ole tarvinnut lyhentää lainkaan ensimmäiseen kolmeen vuoteen. Lisäksi tulee tonttilaina. Lähtöhinta näyttää hyvinkin edulliselta, mutta kokonaiskustannus on kova. Mitä sitten kun tuo parin kolmen vuoden aika on kulunut ja ehkä on tapahtunut muutakin negatiivista: tontin omistaja on nostanut tonttivuokraa ja ehkä ostaja on saattanut jäädä työttömäksi. Siihen ei kannata luottaa että asunnolle tuossa tilanteessa löytyisi uusi ostaja. Koko tämä kikkailu muistuttaa suuresti jenkkien subprime systeemiä: myydään kalliita asuntoja sellaisille ostajille, joilla ei niihin olisi varaa.
Lisäksi on otettava huomioon, että asunto-osakeyhtiön osakas ei varsinaisesti omista edes velatonta asuntoaan, hän omistaa vain omien osakkeidensa suuruisen osan taloyhtiöstä. Jos taloyhtiö joutuu vaikeuksiin, on osakaskin vaikeuksissa. Vaikka olisit maksanut pois oman osuutesi taloyhtiölainasta
voit joutua vastuuseen muiden osakkaiden maksamatta jääneistä velkaosuuksista. Ei ole lainkaan poissuljettua etteikö taloudellisen tilanteen huonontuessa taantumaksi tai suorastaan lamaksi tällaista voisi tapahtua. Puhumattakaan nyt siitä, että tuolloin todennäköisesti näkisimme useita rakennusalan konkursseja.
Vaikka edellä kirjoitettu koskee lähinnä uusia asuntoja, ei kannata kuvitella, että vanhan asunnon osto olisi välttämättä riskitöntä. Ostotilanteessa on tärkeintä selvittää asunto-osakeyhtiön tilanne, mikä ei välttämättä ole aivan helppoa. Myyjät ja välittäjät eivät ole tässä suhteessa kovin avuliaita, vaan yrittävät monesti kiinnittää ostajan huomion aivan toisarvoisiin seikkoihin. Kannattaa huolella tutustua isännöitsijätodistukseen (jonka tulee olla tuore), yhtiökokouspapereihin, tulevaan remontointitarpeeseen jne. Jos mahdollista, olisi selvitettävä miten yhtiön osakekanta jakaantuu. Onko paljon sijoittajia ja sitä kautta vuokralaisia? Minkä kokoinen taloyhtiö on kysymyksessä?
(pienet yhtiöt ovat riskialttiimpia sillä remontit tulevat kalliimmiksi ja jokin ryhmä voi helpommin kaapata vallan taloyhtiön hallituksessa). Onko kaikilla talon asukkailla vakuutus? Tulee taloyhtiölle kalliiksi, jos joku aiheuttaa humalapäissään vesivahingon tai tulipalon tai jostain asunnosta löytyy mädäntymistilassa oleva vainaja ja asuntoa ei ole vakuutettu.
Ennen sanottiin, että omistusasunto on keskiluokan rikastumisautomaatti. Enää se tuskin sitä on eikä muuten keskiluokkaakaan enää kohta ole olemassa. Ehkä kannattaisi harkita vuokra-asuntoa.
- luottojen enimmäismäärän rajoitusta (4,5 x bruttotulot)
- asuntoluottojen maksimiaika 25 vuotta
- taloyhtiölainoihin 60 % katto
Nämäkin suhteellisen lievät rajoitukset ovat herättäneet kohtalaista vastustusta eräiden intressiryhmien kuten rakennusliikkeiden ja kiinteistövälitysalan taholla, mikä oli odotettavaa.
Jotain on kuitenkin tehtävä, sillä kotitalouksien velkaantumisaste on jo 128 % ja lähes neljälläsadallatuhannella suomalaisella on maksuhäiriömerkintä. Viikko sitten Euroopan järjestelmäriskikomitea suositteli nyt ehdotettua velkakattoa ongelmien ratkaisemiseksi.
Pinnan alla on kuitenkin lisäongelmia, joista ei puhuta ja joista EU tuskin on tietoinen:
suomalainen asunto-osakeyhtiöjärjestelmä ja asuntokauppoihin usein liittyvä tonttivastikeriski.
Tonttivastikeriski olisi varmaan helpommin ratkaistavissa. Suuri osa uusista asunnoista ostetaan taloyhtiöistä, joilla ei ole omaa tonttia. Jos tontin omistaa asuntorahasto, sillä on mahdollisuus nostaa tonttivuokraa mielen määrin tuottaakseen voittoa omille osakkailleen. Jos tontin omistaa joku yksityinen tai vaikka seurakunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö, on tässäkin riskinsä kuten on nähty esimerkiksi Espoon Lehtisaaressa. Kaupunki on näihin aikoihin asti ollut kohtalaisen turvallinen tontti-isäntä, mutta miten lienee jatkossa? Myös kaupungilla on ainainen rahantarve ja mikään ei estä sitä myymästä tonttejaan asuntorahastoille.
Suomalainen asunto-osakeyhtiöjärjestelmä on tiettävästi ainutlaatuinen maailmassa. Se on näihin aikoihin asti toiminut erittäin hyvin. Nyt ovat kuitenkin rakennusliikkeet ottaneet tavaksi myydä uudet asunnot alhaisella myyntihinnalla ostajien houkuttelemiseksi. Tämä on ollut mahdollista kun suurin osa, jopa yli 70 % uuden asunnon hinnasta on ollut taloyhtiön lainaa, jota usein ei ole tarvinnut lyhentää lainkaan ensimmäiseen kolmeen vuoteen. Lisäksi tulee tonttilaina. Lähtöhinta näyttää hyvinkin edulliselta, mutta kokonaiskustannus on kova. Mitä sitten kun tuo parin kolmen vuoden aika on kulunut ja ehkä on tapahtunut muutakin negatiivista: tontin omistaja on nostanut tonttivuokraa ja ehkä ostaja on saattanut jäädä työttömäksi. Siihen ei kannata luottaa että asunnolle tuossa tilanteessa löytyisi uusi ostaja. Koko tämä kikkailu muistuttaa suuresti jenkkien subprime systeemiä: myydään kalliita asuntoja sellaisille ostajille, joilla ei niihin olisi varaa.
Lisäksi on otettava huomioon, että asunto-osakeyhtiön osakas ei varsinaisesti omista edes velatonta asuntoaan, hän omistaa vain omien osakkeidensa suuruisen osan taloyhtiöstä. Jos taloyhtiö joutuu vaikeuksiin, on osakaskin vaikeuksissa. Vaikka olisit maksanut pois oman osuutesi taloyhtiölainasta
voit joutua vastuuseen muiden osakkaiden maksamatta jääneistä velkaosuuksista. Ei ole lainkaan poissuljettua etteikö taloudellisen tilanteen huonontuessa taantumaksi tai suorastaan lamaksi tällaista voisi tapahtua. Puhumattakaan nyt siitä, että tuolloin todennäköisesti näkisimme useita rakennusalan konkursseja.
Vaikka edellä kirjoitettu koskee lähinnä uusia asuntoja, ei kannata kuvitella, että vanhan asunnon osto olisi välttämättä riskitöntä. Ostotilanteessa on tärkeintä selvittää asunto-osakeyhtiön tilanne, mikä ei välttämättä ole aivan helppoa. Myyjät ja välittäjät eivät ole tässä suhteessa kovin avuliaita, vaan yrittävät monesti kiinnittää ostajan huomion aivan toisarvoisiin seikkoihin. Kannattaa huolella tutustua isännöitsijätodistukseen (jonka tulee olla tuore), yhtiökokouspapereihin, tulevaan remontointitarpeeseen jne. Jos mahdollista, olisi selvitettävä miten yhtiön osakekanta jakaantuu. Onko paljon sijoittajia ja sitä kautta vuokralaisia? Minkä kokoinen taloyhtiö on kysymyksessä?
(pienet yhtiöt ovat riskialttiimpia sillä remontit tulevat kalliimmiksi ja jokin ryhmä voi helpommin kaapata vallan taloyhtiön hallituksessa). Onko kaikilla talon asukkailla vakuutus? Tulee taloyhtiölle kalliiksi, jos joku aiheuttaa humalapäissään vesivahingon tai tulipalon tai jostain asunnosta löytyy mädäntymistilassa oleva vainaja ja asuntoa ei ole vakuutettu.
Ennen sanottiin, että omistusasunto on keskiluokan rikastumisautomaatti. Enää se tuskin sitä on eikä muuten keskiluokkaakaan enää kohta ole olemassa. Ehkä kannattaisi harkita vuokra-asuntoa.
tiistai 4. kesäkuuta 2019
Hallitusohjelma tuoreeltaan tulkittuna
Nyt se on sitten nähty. Antti Rinteen punavihreä hallitusohjelma. Kävi aikalailla niin kuin arvelinkin.
Kepumafia, jolla oli täydellinen kiristyspaikka sai tahtonsa läpi. 18 maakuntaa eikä ilmeisesti mitään tiukennuksia maataloustukiin tai metsäverotukseen.
Yllättäen myös ruotsalaiset pystyivät hyödyntämään avainasemansa täysin. Peräti kaksi ministeriä, Vaasan aluesairaalan alasajosta luovutaan ja ruotsinkieli tulee pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Mahtavat itäsuomalaiset kiristellä hampaitaan! Onneksi en äänestänyt ruotsalaisia.
Sensijaan oli yllättävää, ettei yrittäjien tai osinkotulojen verotusta kiristetty, ei myöskään perintöveroja. Ainoa tämän suuntainen pieni kiristys oli kotitalousvähennyksen heikennys.
Aika rohkeaa demareilta suunnata veronkiristykset osaan omasta kannattajakunnastaan: autoilevaan, omakotitalossa asuvaan, tupakoivaan ja alkoholia kuluttavaan porukkaan. Heitä on paljon ja kun heijastusvaikutukset otetaan huomioon veikkaan, että kuluttajakysyntä laskee. Perussuomalaisten kannatus sen kun nousee ja on hyvin mahdollista, että saadaan massiivia mielenosoituksia.
Pahinta kaikesta on, että hallitusohjelma on täynnä lupauksia, joiden rahoituksesta ei ole tietoakaan.
Suunnitelma perustuu olettamukselle, että työllisyys saadaan nousemaan 75 prosenttiin kiitos työmarkkinajärjestöjen, jotka hoitavat homman. Järki hoi! Huomaa, että suunnitelman pääjehuna on ollut entinen työmarkkinajohtaja.
Tulee elävästi mieleen pari mielikuvaa pitkän elämäni varrelta. Eletään 80-luvun loppua ja sen yrityksen toimitusjohtaja, jossa työskentelen esittelee työntekijöilleen tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Kalvo kalvon jälkeen yhä korkealentoisempia visioita loistavasta tulevaisuudesta (eikös Rinnekin heitellyt näitä kalvoja kehiin kiihtyvään tahtiin?) Ei kulunut kuin pari kuukautta kun yhtymän johto veti punakynällä rastin näiden suunnitelmien ja koko yrityksen yli.
Toinen mielikuva on Titanic elokuvasta. Orkesteri soittaa viimeiseen asti vaikka laiva on uppoamassa...
Toivottavasti olen väärässä, mutta seuraava lama on jo alkamassa. Joka kerta ne ovat olleet vähän erilaisia: 30-luvulla, sodan jälkeen, 90-luvulla, it-kupla, 2008 finanssikriisi. Yleensä ovat tulleet yllätyksenä, mutta tämän alkavan laman pystyy tällä kertaa kyllä aavistamaan. Olisi suoranainen ihme, jos tästä Trump-Brexit- Kiina-USA kauppasota kuviosta selvittäisiin ilman vaurioita.
Kepumafia, jolla oli täydellinen kiristyspaikka sai tahtonsa läpi. 18 maakuntaa eikä ilmeisesti mitään tiukennuksia maataloustukiin tai metsäverotukseen.
Yllättäen myös ruotsalaiset pystyivät hyödyntämään avainasemansa täysin. Peräti kaksi ministeriä, Vaasan aluesairaalan alasajosta luovutaan ja ruotsinkieli tulee pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Mahtavat itäsuomalaiset kiristellä hampaitaan! Onneksi en äänestänyt ruotsalaisia.
Sensijaan oli yllättävää, ettei yrittäjien tai osinkotulojen verotusta kiristetty, ei myöskään perintöveroja. Ainoa tämän suuntainen pieni kiristys oli kotitalousvähennyksen heikennys.
Aika rohkeaa demareilta suunnata veronkiristykset osaan omasta kannattajakunnastaan: autoilevaan, omakotitalossa asuvaan, tupakoivaan ja alkoholia kuluttavaan porukkaan. Heitä on paljon ja kun heijastusvaikutukset otetaan huomioon veikkaan, että kuluttajakysyntä laskee. Perussuomalaisten kannatus sen kun nousee ja on hyvin mahdollista, että saadaan massiivia mielenosoituksia.
Pahinta kaikesta on, että hallitusohjelma on täynnä lupauksia, joiden rahoituksesta ei ole tietoakaan.
Suunnitelma perustuu olettamukselle, että työllisyys saadaan nousemaan 75 prosenttiin kiitos työmarkkinajärjestöjen, jotka hoitavat homman. Järki hoi! Huomaa, että suunnitelman pääjehuna on ollut entinen työmarkkinajohtaja.
Tulee elävästi mieleen pari mielikuvaa pitkän elämäni varrelta. Eletään 80-luvun loppua ja sen yrityksen toimitusjohtaja, jossa työskentelen esittelee työntekijöilleen tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Kalvo kalvon jälkeen yhä korkealentoisempia visioita loistavasta tulevaisuudesta (eikös Rinnekin heitellyt näitä kalvoja kehiin kiihtyvään tahtiin?) Ei kulunut kuin pari kuukautta kun yhtymän johto veti punakynällä rastin näiden suunnitelmien ja koko yrityksen yli.
Toinen mielikuva on Titanic elokuvasta. Orkesteri soittaa viimeiseen asti vaikka laiva on uppoamassa...
Toivottavasti olen väärässä, mutta seuraava lama on jo alkamassa. Joka kerta ne ovat olleet vähän erilaisia: 30-luvulla, sodan jälkeen, 90-luvulla, it-kupla, 2008 finanssikriisi. Yleensä ovat tulleet yllätyksenä, mutta tämän alkavan laman pystyy tällä kertaa kyllä aavistamaan. Olisi suoranainen ihme, jos tästä Trump-Brexit- Kiina-USA kauppasota kuviosta selvittäisiin ilman vaurioita.
torstai 9. toukokuuta 2019
Punamultaa pukkaa
SDP on Antti Rinteen johdolla aloittanut hallitusneuvottelut keskustan(!), vasemmistoliiton, vihreiden ja ruotsalaisten kanssa. Pahin mahdollinen skenario monestakin syystä.
Ensinnäkin Rinteen mandaatti jättää vaaleissa toiseksi ja kolmanneksi tulleet perussuomalaiset ja kokoomus hallituksen ulkopuolelle on vähintäänkin kyseenalainen eikä vastaa kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa.
Toiseksi viiden puolueen hallitus joka edustaa hyvin monenlaisia näkemyksiä perusasioista on toteutuessaan parhaimmillaan toimintakyvytön ja pahimmillaan maan kannalta suorastaan vaarallinen. Mitä saikaan aikaan esimerkiksi Kataisen-Urpilaisen sateenkaarihallitus? Koko ajan velkaannuttiin lisää ja kaikki tarpeelliset rakenneuudistukset jäivät tekemättä.
Kolmanneksi maailmantalouden taivaalla on koko ajan synkkeneviä pilviä ja tarvittaisiin suurta valtiomiestaitoa , kykyä tehdä ikäviäkin päätöksiä ja laaja-alaista näkemystä. Tässä joukossa näen enemmänkin puoluepoliittista taktikointia ja oman edun ajamista.
Rinteen taktiikka on sinänsä omalla tavallaan loogista. Niinhän sitä sanotaan, että meillä on aina kaksi syytä tehdä tai jättää tekemättä jotain. On näkyvissä oleva hyvä syy ja taustalla se todellinen syy. Rinteen hyvä syy on, että 107 kansanedustajan enemmistö (SDP, kokoomus, vihreät ja RKP olisi ollut liian heikko ja jättänyt RKP:lle kiristysmahdollisuuden.
Todellinen syy on tietenkin, että SPD haluaa saada vasemmistoliiton hallitukseen viemästä ääniä itseltään. Vasemmistoliitto, jossa on demareita parempia henkilöitä puoluejohdossa (Lii Andersson, Paavo Arhinmäki) on todella vaarallinen. Demareilla on puolikuntoinen Rinne, jolla ei ole tarpeellista osaamista eikä karismaakaan. Nuoret Sanna Marin ja Antti Lindman eivät ole vielä valmiita nyt alkavaan kovaan peliin.
Sillä nyt on keskusta se, jolla on kiristysasema ja se on paljon pahempi kuin olisi konsanaan ollut RKP:llä. Kepu on ovela ja häikäilemätön ja se tulee panemaan kaiken peliin. Pahimmillaan tulemme saamaan 18 maakuntaa täynnä muhkeita eläkepaikkoja keskustalaisille, lisääntyviä tukia maatalouteen ja veroetuja metsänomistajille. Kaupunkilaisia kuritetaan.
Jos nyt neuvottelussa oleva oleva hallitusvaihtoehto toteutuu ennustan seuraavaa:
- Antti Rinteen terveys pettää jossain vaiheessa, sillä tämä on liian kova paikka sydänoireista toipuvalla
- Kepu tulee saamaan valtaosan tavoitteestaan läpi, mutta seuraavia vaaleja se ei tule voittamaan
- perussuomalaisten suosio kasvaa entisestään ja seuraavissa vaaleissa se on kaikkein suurin puolue
- demarit ja vasemmistoliitto tulevat jollain aikajänteellä yhdistymään
- kokoomus kasvaa korkoa oppositiossa jossa se tulee tekemään kovaa politiikkaa
- mitään rakenneuudistuksia tämä hallitus ei saa aikaiseksi
- hallituskausi tulee jäämään lyhyemmäksi kuin neljä vuotta
Köyhänä eläkeläismummona pitäisi kai olla tyytyväinen, mutta Oy Suomi Ab:lle tämä ei ole iloinen asia.
,
Ensinnäkin Rinteen mandaatti jättää vaaleissa toiseksi ja kolmanneksi tulleet perussuomalaiset ja kokoomus hallituksen ulkopuolelle on vähintäänkin kyseenalainen eikä vastaa kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa.
Toiseksi viiden puolueen hallitus joka edustaa hyvin monenlaisia näkemyksiä perusasioista on toteutuessaan parhaimmillaan toimintakyvytön ja pahimmillaan maan kannalta suorastaan vaarallinen. Mitä saikaan aikaan esimerkiksi Kataisen-Urpilaisen sateenkaarihallitus? Koko ajan velkaannuttiin lisää ja kaikki tarpeelliset rakenneuudistukset jäivät tekemättä.
Kolmanneksi maailmantalouden taivaalla on koko ajan synkkeneviä pilviä ja tarvittaisiin suurta valtiomiestaitoa , kykyä tehdä ikäviäkin päätöksiä ja laaja-alaista näkemystä. Tässä joukossa näen enemmänkin puoluepoliittista taktikointia ja oman edun ajamista.
Rinteen taktiikka on sinänsä omalla tavallaan loogista. Niinhän sitä sanotaan, että meillä on aina kaksi syytä tehdä tai jättää tekemättä jotain. On näkyvissä oleva hyvä syy ja taustalla se todellinen syy. Rinteen hyvä syy on, että 107 kansanedustajan enemmistö (SDP, kokoomus, vihreät ja RKP olisi ollut liian heikko ja jättänyt RKP:lle kiristysmahdollisuuden.
Todellinen syy on tietenkin, että SPD haluaa saada vasemmistoliiton hallitukseen viemästä ääniä itseltään. Vasemmistoliitto, jossa on demareita parempia henkilöitä puoluejohdossa (Lii Andersson, Paavo Arhinmäki) on todella vaarallinen. Demareilla on puolikuntoinen Rinne, jolla ei ole tarpeellista osaamista eikä karismaakaan. Nuoret Sanna Marin ja Antti Lindman eivät ole vielä valmiita nyt alkavaan kovaan peliin.
Sillä nyt on keskusta se, jolla on kiristysasema ja se on paljon pahempi kuin olisi konsanaan ollut RKP:llä. Kepu on ovela ja häikäilemätön ja se tulee panemaan kaiken peliin. Pahimmillaan tulemme saamaan 18 maakuntaa täynnä muhkeita eläkepaikkoja keskustalaisille, lisääntyviä tukia maatalouteen ja veroetuja metsänomistajille. Kaupunkilaisia kuritetaan.
Jos nyt neuvottelussa oleva oleva hallitusvaihtoehto toteutuu ennustan seuraavaa:
- Antti Rinteen terveys pettää jossain vaiheessa, sillä tämä on liian kova paikka sydänoireista toipuvalla
- Kepu tulee saamaan valtaosan tavoitteestaan läpi, mutta seuraavia vaaleja se ei tule voittamaan
- perussuomalaisten suosio kasvaa entisestään ja seuraavissa vaaleissa se on kaikkein suurin puolue
- demarit ja vasemmistoliitto tulevat jollain aikajänteellä yhdistymään
- kokoomus kasvaa korkoa oppositiossa jossa se tulee tekemään kovaa politiikkaa
- mitään rakenneuudistuksia tämä hallitus ei saa aikaiseksi
- hallituskausi tulee jäämään lyhyemmäksi kuin neljä vuotta
Köyhänä eläkeläismummona pitäisi kai olla tyytyväinen, mutta Oy Suomi Ab:lle tämä ei ole iloinen asia.
,
maanantai 15. huhtikuuta 2019
Vaalitulos tuoreeltaan tulkittuna
Kävi ihan niin kuin ounastelinkin. Perussuomalaiset voittivat. Se, että jäivät muutaman tuhannen äänen päähän ykköspaikasta johtui siitä, että aika loppui. Jos demareiden Antti Rinne olisi saanut vielä muutaman päivän mokailla, perussuomalaiset olisivat tulleet ykköseksi.
Olen itsekin joskus äänestänyt demareita, joten tunnen jonkinlaista sympatiaa puoluetta kohtaan. Antti Rinne on ihan mukava mies, mutta ei hänessä ole valtiomiesainesta. Viimeinen demari, jossa sitä oli, oli Paavo Lipponen. Rinne pärjäisi varmaan ihan hyvin työministerinä ja olisi siinä asemassa varmaan jopa onnellisempi.
Pahinta vaalituloksessa on, että se on turhan tasainen ja vaikeasti tulkittava. Ainoa selkeä viesti on, että halutaan muutosta. Pelkään pahoin, että edessä on vaikeuksia. Jos Rinne pitää kiinni siitä, ettei ole valmis menemään perussuomalaisten kanssa hallitukseen, on odotettavissa ongelmia. Kansan tahdon sivuuttaminen voi täälläkin johtaa keltaliivien tapaisiin mielenosoituksiin ja muuhun levottomuuteen. On tietysti mahdollista, että perussuomalaiset jää vapaaehtoisesti oppositioon kasvattamaan kannatustaan. Jos saadaan heikko hallitus joka hajoaa ensimmäisessä luottamusäänestyksessä saadaan ehkä uudet vaalit ja perussuomalaiset ykköspaikalle.
Jännittävää nähdä mitä tapahtuu. Jos EU:n puheenjohtajuus ei olisi edessä, veikkaisin virkamieshallitusta, joka tekisi ikäviä, mutta tarpeellisia rakennemuutoksia. Nyt siihen tuskin heti mennään.
Olen itsekin joskus äänestänyt demareita, joten tunnen jonkinlaista sympatiaa puoluetta kohtaan. Antti Rinne on ihan mukava mies, mutta ei hänessä ole valtiomiesainesta. Viimeinen demari, jossa sitä oli, oli Paavo Lipponen. Rinne pärjäisi varmaan ihan hyvin työministerinä ja olisi siinä asemassa varmaan jopa onnellisempi.
Pahinta vaalituloksessa on, että se on turhan tasainen ja vaikeasti tulkittava. Ainoa selkeä viesti on, että halutaan muutosta. Pelkään pahoin, että edessä on vaikeuksia. Jos Rinne pitää kiinni siitä, ettei ole valmis menemään perussuomalaisten kanssa hallitukseen, on odotettavissa ongelmia. Kansan tahdon sivuuttaminen voi täälläkin johtaa keltaliivien tapaisiin mielenosoituksiin ja muuhun levottomuuteen. On tietysti mahdollista, että perussuomalaiset jää vapaaehtoisesti oppositioon kasvattamaan kannatustaan. Jos saadaan heikko hallitus joka hajoaa ensimmäisessä luottamusäänestyksessä saadaan ehkä uudet vaalit ja perussuomalaiset ykköspaikalle.
Jännittävää nähdä mitä tapahtuu. Jos EU:n puheenjohtajuus ei olisi edessä, veikkaisin virkamieshallitusta, joka tekisi ikäviä, mutta tarpeellisia rakennemuutoksia. Nyt siihen tuskin heti mennään.
perjantai 5. huhtikuuta 2019
Vaalinalusmietteitä
Kävin jo ennakkkoäänestämässä. Vaalipaikalla kirjastossa väki uhosi kovasti, että "nyt pannaan muutosta kehiin". Saa sitten nähdä mitä se tarkoittaa.
Oli pakko poiketa ennakkosuunnitelmasta ja äänestää kokoomusta, vaikka en puolueen viimeaikaista politiikkaa oikein sulatakaan. On nimittäin todellinen vaara, että demarit jotka todennäköisesti ovat voittamassa, ottavat kumppanikseen keskustan, jota inhoan. Kauhuskenario olisi demarit, keskusta ja vihervasemmisto. Sentähden en voinut äänestää ruotsalaisia tai Liike nyt porukkaa. Kokoomus on ainoa puolue, joka voi tämän vaihtoehdon estää.
Olen kyllä melko varma, että perussuomalaiset tulee saamaan yllättävän suuren kannatuksen. Voivat jopa päästä ensimmäiseksi tai ainakin toiseksi. Täällä lähiössä heidän kannatuksensa on ihan käsinkosketeltavaa ja täytyy myöntää, että Halla-aho on siistinyt esiintymistään ja pärjännyt hyvin ylen vaalitenteissä.
Tulee jännittävä tulosilta.
Oli pakko poiketa ennakkosuunnitelmasta ja äänestää kokoomusta, vaikka en puolueen viimeaikaista politiikkaa oikein sulatakaan. On nimittäin todellinen vaara, että demarit jotka todennäköisesti ovat voittamassa, ottavat kumppanikseen keskustan, jota inhoan. Kauhuskenario olisi demarit, keskusta ja vihervasemmisto. Sentähden en voinut äänestää ruotsalaisia tai Liike nyt porukkaa. Kokoomus on ainoa puolue, joka voi tämän vaihtoehdon estää.
Olen kyllä melko varma, että perussuomalaiset tulee saamaan yllättävän suuren kannatuksen. Voivat jopa päästä ensimmäiseksi tai ainakin toiseksi. Täällä lähiössä heidän kannatuksensa on ihan käsinkosketeltavaa ja täytyy myöntää, että Halla-aho on siistinyt esiintymistään ja pärjännyt hyvin ylen vaalitenteissä.
Tulee jännittävä tulosilta.
perjantai 8. maaliskuuta 2019
Sote kaatui - hallitus erosi
En voi sanoa olleeni yllättynyt. Veikkasin soten kaatumista jo siitä asti kun maakuntien valtavasta määrästä sovittiin. Myöskään Sipilän eroilmoitus ei tullut ihan puskasta. Se oli puhdas poliittinen liike joka kirkasti keskustalaisten silmät ja oikaisi heidän ryhtinsä niin kuin Hesari tänään hyvin kirjoitti." Sika pettää aina" sanoi entinen mies.
Hankalampaa on sitten veikata miten mennään tästä eteenpäin. Hallituskumppani kokoomus yllätettiin housut kintuissa. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että Orpo on liian pehmeä mies paikallaan.
Jos vaalitulosta pitäisi arvailla, epäilen että yllätyksiä on tulossa. Ei tule enää olemaan kolmea suurta puoluetta, joista kaksi muodostaa hallituksen suhteellisen kivuttomasti. Veikkaisin, että sen sijaan tulee olemaan viisi-kuusi keskikokoista puoluetta: demarit, kokoomus, perussuomalaiset, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto. Hallitusneuvotteluista tulee Ruotsin malliin erittäin vaikeat varsinkin kun perussuomalaiset haluttaisiin pitää hallituksen ulkopuolella. Tulee olemaan vaikeata, sillä näillä näkymin Halla-ahon johdonmukainen maahanmuuttovastainen linja puree.
Oman mausteensa tähän vaalisoppaan tulee tuomaan brittien Brexit juuri Suomen vaalien alla. On hyvin todennäköistä, että erosta seuraa hallitsematon kaaos ja seurauksia, joita ei ole osattu edes ennakoida. Tavalla tai toisella Brexit tulee vaikuttamaan myös meidän vaalitulokseemme.
Itse aion käydä läpi kaikki vaalikoneet ennen kuin teen äänestyspäätökseni. Vaaka on kallistumassa ruotsalaisten puoleen, sillä he edustavat lähinnä sitä mitä etsin: oikeistodemarityyppistä liberaalia ajattelua.
Hankalampaa on sitten veikata miten mennään tästä eteenpäin. Hallituskumppani kokoomus yllätettiin housut kintuissa. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että Orpo on liian pehmeä mies paikallaan.
Jos vaalitulosta pitäisi arvailla, epäilen että yllätyksiä on tulossa. Ei tule enää olemaan kolmea suurta puoluetta, joista kaksi muodostaa hallituksen suhteellisen kivuttomasti. Veikkaisin, että sen sijaan tulee olemaan viisi-kuusi keskikokoista puoluetta: demarit, kokoomus, perussuomalaiset, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto. Hallitusneuvotteluista tulee Ruotsin malliin erittäin vaikeat varsinkin kun perussuomalaiset haluttaisiin pitää hallituksen ulkopuolella. Tulee olemaan vaikeata, sillä näillä näkymin Halla-ahon johdonmukainen maahanmuuttovastainen linja puree.
Oman mausteensa tähän vaalisoppaan tulee tuomaan brittien Brexit juuri Suomen vaalien alla. On hyvin todennäköistä, että erosta seuraa hallitsematon kaaos ja seurauksia, joita ei ole osattu edes ennakoida. Tavalla tai toisella Brexit tulee vaikuttamaan myös meidän vaalitulokseemme.
Itse aion käydä läpi kaikki vaalikoneet ennen kuin teen äänestyspäätökseni. Vaaka on kallistumassa ruotsalaisten puoleen, sillä he edustavat lähinnä sitä mitä etsin: oikeistodemarityyppistä liberaalia ajattelua.
Tilaa:
Kommentit (Atom)