Joulukuun alussa Kiinasta alkanut koronavirus on pannut koko maailman polvilleen. Kiinassa on epidemia jo saatu aisoihin, mutta muualla maailmassa, myös meillä Suomessa tilanne pahenee
edelleen. Tartunnan saaneista ei ole tarkkaa tietoa koska testauskapasiteettia ei ole riittävästi, mutta kuolleita on tällä hetkellä kolmetoista ja tehohoidossa noin 45 henkeä joten lisää tulee. Rajat on pantu kiinni, koulut suljettu, kokoontumiset kielletty ja työt siirretty etätöinä tehtäviksi. Lomautettuja on nyt jo lähes kolmesataatuhatta. Koko Suomi tulee olemaan poikkeustilassa ainakin kesään asti. Jälkilaskusta yhteiskunnalle tulee mahtava.
Tähän asti Marinin hallitus on pärjännyt hyvin ja gallupien perusteella nauttii kansalaisten luottamusta. Nyt alkaa kuitenkin tulla virheitä. Ensimmäinen paha moka oli maahantulijoiden valvonnan laiminlyöminen Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kymmenet tuhannet pääsivät maahan levittämään tautia ilman minkäänlaista kontrollia. Syynä oli vastuunjaon epäselvyys. Terveysviranomaiset syyttelevät Finnaviaa ja molemmat rivien välissä hallitusta. Sektoriministerit yrittävät vastata omasta tontistaan, mutta kuka hoitaa katvealueen. On ilmiselvää, ettei demokratia ole paras mahdollinen hallintamuoto kun kriisi yllättää.
Nyt on muhimassa ilmiselvä eturistiriita ja taistelu hallituksen ja tasavallan presidentin välillä. Niinistö haluaisi perustaa erillisen koronan hoitoon keskittyneen yksikön, "rautanyrkin" tämän kriisin hoitoon, mutta hallitus torjuu ehdotuksen. Ilmiselvää valtataistelua jota tässä tilanteessa vähiten kaivattaisiin.
Jäljet johtavat tietysti sylttytehtaalle eli epäselvään ja epäonnistuneeseen vuosituhannen alussa voimaantulleeseen perustuslakiimme, jossa presidentin valtaoikeuksia kavennettiin tuntuvasti. Tämän uudistuksen pääarkkitehti oli presidentti Koivisto, jonka tekemisiä historiankirjoitus tulee vielä aikanaan arvioimaan mustilla kirjaimilla. Omat valtaoikeutensa hän piti ennallaan, mutta vei seuraajiltaan aseet käsistä.
Maailma on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti vuosituhannen vaihteesta. Eletään globaalissa ympäristössä jossa muutokset tapahtuvat kiihtyvässä tahdissa. Tällaiseen ympäristöön demokraattinen jahkailu, ajastaan jälkeenjäänyt lainsäädäntö ja jäykkä, reviireistään kiinni pitävä virkamies- ja hallintokoneisto sopivat huonosti.
Tämän kriisin jälkeen maailma eikä myöskään pieni Suomi tule palaamaan entiseen. Olen varma, että tulevaisuudessa tullaan puhumaan ajasta ennen koronaa, noista kultaisista vuosista jolloin maailma oli avoin ja kaikki mahdollista. Aivan kuten Suomessa puhuttiin lapsuudessani 50-luvulla: "ennen sotia"-ajasta.
