Eilen sitten demarit valitsivat tähän maahan pääministerin 60 puoluevaltuutetun voimin. Ei kovin hyvin mene demokratialla. Uusi pääministeri on 34-vuotias Sanna Marin, tamperelainen kaksivuotiaan tyttären äiti. Iltalehdet otsikoivat näyttävästi: huikea nousu kaupan kassalta.
Antti Rinteen kaatuminen meni nopeasti kun pelipuolue Kepu niin päätti. Rinne ehti tässä välissä erottaa omistajaohjausministeri Sirpa Paateron, mutta nyt Marin palautti hänet taas hallitukseen. Rinteelle järjestettiin paikka eduskunnan varapuhemiehenä. Demareiden puheenjohtajana hän jatkaa edelleen ja kuvittelee ehkä voivansa ohjailla nuorta pääministeriä. Ei taida onnistua.
Sanna Marinin valinta oli hyvin tiukalla: 31-29. Ihmetellä täytyy demareiden pelisilmää. Marin on varmasti älykäs, tarmokas ja toisin kuin Rinne myös edustuskykyinen, mutta maan nykyisessä tilanteessa se eri riitä. Gallupit antavat tällä hetkellä sekä demareille että keskustalle hyytävät luvut, kannatus taisi olla kummallakin vähän toisella kymmenellä prosenteissa laskettuna. Opposition perussuomalaisten luku on 25 prosentin tienoilla ja kokoomuskin lähentelee 20 prosentin rajaa.
Oikea peliliike olisi ollut valita toinen ehdolla ollut demari Antti Lindman. Silloin olisi ollut jotain mahdollisuutta tukkia vuoto perussuomalaisiin. Nyt loputkin demareihin kallellaan olevat miehet äänestävät perussuomalaisia tai sitten jättävät kokonaan äänestämättä.
Kun Rinteen hallitus aloitti, ennustin sille noin puolen vuoden ikää ja niin kävikin sillä erotuksella että epäpätevä hallitusohjelma jatkaa. Jos Lindmanista olisi tullut pääministeri, olisin antanut demarijohtoiselle hallitukselle hieman pidemmän ajan, ehkä vuoden verran, hyvällä onnella ja edullisilla suhdanteilla jopa enemmän. Nyt ennustan, että Marinilla tulee olla vaikeuksia selvitä edes vuoden päivät. Jolleivat keskustan gallupluvut nouse, mikä olisi suoranainen ihme, kepu ottaa jossain vaiheessa uuden irtioton ja kaataa hallituksen. Se saattaa sen tehdä, vaikka luvut nousisivatkin.
Kehitys sinänsä on kysymyksiä herättävä. Miksi pätevät koulutetut ihmiset eivät enää pyri politiikkaan? Jo keväällä kun demarit niukasti voittivat enemmistön vaaleissa oli nähtävissä, että heillä ei ole sopivia pääministeriehdokkaita. Itse asiassa ei ole lainkaan hullumpi ajatus, että vaalit käsitettäisiin pääministerivaaleiksi. Jopa kykypuolue kokoomuksella alkaa olla pula hyvistä johtajista. Heitä kyllä syntyy, mutta jossain vaiheessa ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella ja heidät rekrytoidaan hyviin paikkoihin elinkeinoelämän palveluksessa.
Toinen kysymys on tämä naisten nousu. Kaikki haluavat nyt olla vihervasemmistolaisia naisia. Ei mikään hyvä kehitys, kyllä miehiä tarvitaan. Tilanne alkaa olla sellainen, ettei työläistaustaisella tai alemmasta keskiluokasta tulevalla miehellä ole juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin äänestää perussuomalaisia. Kun olin nuori, äänestin aina naista ihan periaatteesta, mutta nyt tilanne on kääntynyt aivan päälaelleen. Jos haluaa jotenkin säilyttää tasapainoisen yhteiskunnan ja olla kärjistämättä sukupuoli- ja luokkaeroja ei ole muuta mahdollisuutta. On pakko olla häviäjän puolella.
