Hallitus ajaa irtisanomissuojan heikentämistä pienissä, alle 20 hengen yrityksissä. Ay-liike vastustaa ja on valmis järeisiinkin toimenpiteisiin jos ei esityksestä luovuta. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Hallitus perustelee hanketta sillä, että toteutuessaan toimenpide lisäisi työllisyyttä, kun pienet työnantajat lähtisivät joukolla palkkaamaan uusia työntekijöitä. Jos tulisi virherekrytointi, tulokkaasta päästäisiin helpolla eroon. Monet työelämän tutkijat ja asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että työllisyysvaikutusta ei juuri olisi tai se jäisi hyvin pieneksi.
Itse olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Oman kokemukseni perusteella suurin syy, mikseivät pienet yritykset palkkaa lisää väkeä ei ole virherekrytointien pelko vaan työllistämisen kalleus. Palkan sivukulut ja työnantajan muut velvoitteet tekevät palkkaamisesta yksinkertaisesti liian kallista.
Olen itse ollut pienyrittäjä ja lähipiirissäni on useita yrittäjiä, kaikki pieniä. Olen myös ollut työssä useissa kymmenissä eri suuruisissa yrityksissä. Isoissa yrityksissä oli ainakin minun aikanani tavattoman helppoa irtisanoa. Järjestettiin vain yt-neuvottelut ja vedottiin taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Jos haluttiin päästä eroon jostain hankalasta yksittäisestä työntekijästä oli olemassa muita keinoja. Muutettiin tyypin työtehtäviä, siirrettiin hänet toiselle osastolle tai jopa "ylennettiin" hänet tehtävään jossa ei ollut mitään tekemistä eikä vaikutusvaltaa.
On totta, ettei pienellä yrittäjällä ole näitä mahdollisuuksia. Ei ole olemassa ketään, jolla olisi aikaa hoitaa vaikeita henkilökysymyksiä, tuskin edes kouluttaa ketään tehtäväänsä. Hankalaksi koetun työntekijän sopeuttaminen tai laillinen irtisanominen koeajan jälkeen vaatisi voimavaroja ja osaamista, jota pienessä yrityksessä ei yksinkertaisesti ole.
Työministeri on ponnekkaasti väittänyt, ettei ole mitenkään mahdollista, että joku voisi tulla irtisanotuksi pelkästään ns. pärstäkertoimen perusteella. Vasemmistoliiton Lii Andersson luki lausuntokierrokselle menevän tekstin radiossa ja täytyy sanoa, että ympäripyöreämpää tekstiä saa hakea. En lainkaan epäile, etteikö tällainen laki toteutuessaan mahdollistaisi irtisanomista käytännöllisesti katsoen tapauksessa kuin tapauksessa.
Oma kokemukseni on, että suomalaisilla työpaikoilla on tuhansittain ihmisiä, joista työnantaja mieluusti pääsisi eroon. On jatkuvasti sairastelevia, päihdeongelmaisia, perhe- ja lastenhoito-ongelmien kanssa kamppailevia. On liian hitaita ja työssään huolimattomia. On asiakaspalveluun sopimattomia ja huonot sosiaaliset taidot omaavia. On lintsareita. Mutta on myös paljon työntekijöitä, jotka sinänsä hallitsevat työnsä hyvin, mutta ovat muuten hankalia esimiehen kannalta. He uskaltavat kyseenalaista ja sanoa vastaan, he ovat piikki esimiehen lihassa. Olisi paljon mukavampaa työskennellä ilmapiirissä, jossa kaikki olisivat yhtä mieltä. Suomalainen esimies, joka tunnetusti ei ole huippuluokkaa, ympäröi itsensä mieluusti yes-miehillä ja naisilla.
Tämä ongelma tietysti korostuu nykytyöelämässä, jossa yritykset vaihtavat jatkuvasti omistajaa ja operatiivista johtoa. Uusi johtaja toisi mieluusti mukanaan entisistä työpaikoistaan omat luottomiehensä kun vain pääsisi eroon entisestä rupusakista. Suurissa yrityksissä tämä tietysti usein onnistuukin, pienissä on hankalampaa.
Pari muutakin näkökantaa: 20 hengen raja on keinotekoinen ja ehdottomasti liian korkea. Tuskin tällainen jaottelu on edes perustuslain hengen mukainen. Ja aina on mahdollista, että toteutuessaan käytäntö saisi jatkoa ja irtisanomissuojaa purettaisiin yhä enenevässä määrin.
Oma veikkaukseni on, että jos tämä lakiluonnos toteutuu, se johtaa aika massiiviseen irtisanomisaaltoon. Uusia työtilaisuuksia toki syntyy, mutta ei samassa määrin. Toivottavasti olen väärässä ja liian pessimistinen.
