Keikkuvassa veneessä

Melkoista sekoilua nähtiin kokoomuksen puoluekokouksen iltajuhlassa kun puolueen entistä ansioitunutta valtiovarainministeriä ja 90-luvun laman sankarihahmoa Iiro Viinasta ei päästetty sisään. Ilmeisesti ovella oli joku märkäkorva, joka ei ollut Viinasesta koskaan kuullutkaan ja jolle ei tullut mieleen tarttua kännykkään ja tarkistaa asiaa joltain viisaammalta.

Pisteenä iin päälle pöytäjärjestelyt olivat täysin sekaisin ja Stubbin pöytään sijoitetut Vapaavuoret eivät päässeet paikoilleen kun pöytä oli täyttynyt uuden puheenjohtajan juhlijoilla. Ei anna hyvää kuvaa organisaation tasosta.

Olisiko niin, että tilanne on päässyt riistäytymään puoluejohdon käsistä ja kykypuolue alkaa olla tuuliajolla tai pahimmassa tapauksessa jonkinlaisen hajaannuksen edessä. Vapaavuorella oli johdon tuki, mutta kenttä päätti toisin. Tutkimattomat ovat demokratian tiet.

Tuuliajolla on kyllä Suomen sisäpolitiikkakin, sillä johdossa on nyt kaksi jonkinasteista noviisia - Stubb ja Rinne. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Yllättävä vaali

Kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ei yllättänyt niinkään Alexander Stubbin voitto kuin Jan Vapaavuoren putoaminen jo ensimmäisellä kierroksella. Ketkä Paula Risikkoa oikein äänestivät? Ilmeisesti maakuntien naiset. Onneksi hänestä ei tullut pääministeriä. Vaikka mistä sen tietää - kukaties hänestä olisi kuoriutunut uusi Margaret Tatcher (on muuten vähän samanoloinen), joka olisi vetänyt Suomen suosta. Pohjanmaalta on ennenkin lähdetty Helsinkiin Suomea pelastamaan. Toivottavasti Vapaavuori ei tästä masennu, hänen aikansa tulee vielä.

Nyt täytyy vain toivoa, että Stubb yllättää positiivisesti. Karismaa hänellä on, sen avulla on helppo hurmata valitsijat, mutta arkisten ongelmien ratkaisussa tarvitaan jotain muuta. Verta, hikeä ja kyyneleitä  pitäisi vaatia myös kansalta. Ei mikään  helppo tehtävä tämän päivän Suomessa. Olisin kyllä mieluummin nähnyt Stubbin Brysselissä vaikka komissaarina. Siihen tehtävään hän olisi ollut omiaan.

On mielenkiintoista nähdä miten Stubb selviää tästä näytön paikasta. Kokoomuksen puolueväellä tietysti siintää johtotähtenä  eduskuntavaalivoitto ja ylivoimaisesti suurimman puolueen asema. Kansansuosikin valitseminen tuntui hyvältä ratkaisulta. Mutta: miten kävi huippusuositun Pertti Salolaisen puheenjohtajana?
Entä miten selvisi superkarismaattinen Mauno Koivisto 90-luvun lama-ajan presidenttinä kun hänen talousmiestaitojaan olisi todella tarvittu? Sensijaan esimerkiksi Paavo Lipponen oli kaikkea muuta kuin karismaattinen, mutta hän hoiti homman kotiin.

Uutta pääministeriä odotellessa

Tänään on kokoomuksen puoluekokous, jossa valitaan puolueelle uusi puheenjohtaja ja sen myötä maalle uusi pääministeri ainakin seuraaviin vaaleihin asti. Nehän ovat ensi keväänä jos ei hallitus sitä ennen hajoa mikä lienee epätodennäköistä. Vaan mistä sen tietää.

Ehdolla ovat Stubb, Vapaavuori ja Risikko ja galluppien mukaan kaikki ovat hyvin tasaväkisiä eikä puoluekokousedustajien valinnoista ole mitään varmaa tietoa. Todennäköistä lienee, että kukaan ei saa enemmistön ääniä vaan toiselle kierrokselle mennään.

Oma valintani olisi Vapaavuori. Stubb on kyllä hyvä ja äänestin häntä eurovaaleissa, mutta pääministeriksi ottaisin varsinkin tässä talous- ja ulkopoliittisessa tilanteessa mieluummin Vapaavuoren. Stubb on ehkä vähän arvaamaton ja äkkijyrkkä käänteissään enkä jaksa uskoa, että hänestä äkkiä kehittyisi sisäpoliittinen strategi, joka ratkaisisi Suomen rakenteelliset ongelmat käden käänteessä. Itäisen naapurinkin kanssa uskoisin Vapaavuoren selviävän paremmin, hän ei ole niin voimakkaasti heilutellut Natokorttia. Pääasia on, ettei Risikkoa valita. Hän olisi tällaiselle pääkaupunkiseutulaiselle kauhistus ja väistämättä tulee mieleen hänen narkolepsiarokotesekoilunsa ja -selittelynsä. Epäonnistunut soteuudistuskin on tuoreessa muistissa. Ihmettelen suuresti miten hänellä näyttää olevan käytännössä melkein yhtä suuri kannatus kuin kahdella muulla kilpailijalla.

Antti Rinne otti sitten rohkeasti (ehkä pakon edessä) valtiovarainministerin salkun, joten minihallitusneuvottelut eivät tule olemaan helppoja. Kun sdp:n kannatus on galluppien mukaan tällä hetkellä alle 15 prosentin ja se on pudonnut neljänneksi suurimmaksi puolueeksi on kuitenkin epätodennäköistä, että puolue lähtisi hallitusta hajoittamaan. Mielenkiintoisia aikoja eletään.