Laman opetukset

Sain käsiini mielenkiintoisen tekstin: Jaakko Kianderin paksun tutkielman Suomen 1990-luvun kriisin syistä ja seurauksista (julkaistu v.2001).
En ole vielä päässyt kuin puoleenväliin, mutta nyt jo hirvittää kun ajattelee miten hakoteillä päättäjät olivat ja miten pahoja virheitä tehtiin. Saa nähdä millainen tutkielma joskus kymmenen vuoden kuluttua tästäkin taantumasta tehdään.

Kaikkein huolestuttavin piirre nykykehityksessä on mielestäni tämä polarisoituminen: rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät entisestään ja keskiluokka käy entistä ohuemmaksi. Miten silloin käy  niinsanotun hyvinvointivaltion? Keskiluokka on se, joka on pitänyt  nykyisenkaltaista yhteiskuntaa pystyssä. Miten käy veronmaksukyvyn, kun keskiluokka katoaa? Rikkailla on lukematon määrä keinoja välttää veroja ja kätkeä omaisuuttaan verottajalta. Köyhillä taas ei ole mistä maksaa ja he ovat enenevässä määrin riippuvaisia tulonsiirroista pystyäkseen edes jotenkuten tulemaan toimeen. Millä ne tulonsiirrot rahoitetaan?

Sekalaisia mietteitä

Selasin vanhoja blogitekstejä ja huomasin, että tuota blogini nimeä on käytetty ennenkin. Ehkä se on ollut aiheellinen kysymys. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että Suomi neito on veneessä joka ajelehtii ilman peräsintä ja ankkuria tuulten vietävänä, ilman merikarttaa ja kompassia karikkoisilla vesillä. Koska tahansa saattaa rysähtää...

Kaikenlaisia muutoksia tuntuu olevan tekeillä, mutta mitään valmista ei synny. Valmistellaan, valmistellaan... Mielipiteiden muokkausta ja poliittisesti vähiten vahingollisen reitin tunnustelua on kyllä ilmassa. Kansalainen tuntee itsensä pihviksi, jota nuijitaan leikkuulaudalla ja kohta odottaa kuuma paistinpannu.

Rahat ovat loppumassa ja edessä on elintason lasku, jollei ihmettä tapahdu. Kaikki ovat periaatteessa sitä mieltä, että jotain on tehtävä, mutta siihen yksimielisyys loppuukin. Väläytellään erilaisia säästökohteita: lasten päivähoito, koulutus, omavastuu sairaanhoidosta, eläkeläisten varojen käyttö heidän sairastamiseensa, lasten velvollisuus maksaa vanhempiensa hoito, kiinteistöverojen raju korotus ja ulottaminen koskemaan myös maatalousmaata, asuntojen verovähennysoikeuden poistaminen, ansiosidonnaisen työllisyysturvan poistaminen, eläkeiän pidentäminen, opintotuen poistaminen, pääomatulojen verotuksen nostaminen ja niin edelleen loputtomiin.

Osaa tästä keinovalikoimasta varmaan joudutaan käyttämään ja  kulissien takana tehdään  erilaisia tutkimuksia ja lobbausta näiden keinojen tiimoilta. Myös mediassa on kirjoittelua ja kyselyjä. Tuntuu vaan, että enimmäkseen kierretään asiaa ja vältetään puhumasta siitä, mikä on olennaista.

Valtionvarainministeriön virkamiehet tekevät loputtomasti laskelmia toimenpiteiden vaikutuksesta verokertymiin. Tämä on ainakin osittain spekulaatiota. Ei voida tietää, miten eri toimenpiteet tulevat vaikuttamaan. Mitä nämä laskelmien tekijät tietävät todellisesta elämästä? Useimmat ovat eläneet suojattua elämää samankaltaisten ihmisten parissa eikä heillä ole mitään käsitystä siitä mitä niinsanottu tavallinen kansa ajattelee.

Väittäisin, että moneen ongelmaan löytyisi paras ratkaisu kun laskeutuisi norsunluutornista alas kadulle ja kysyisi asiaa Matti ja Maija Meikäläisiltä. Avainkysymys on: mitä tekisit, jos voimaan tulisi tällainen laki tai asetus, miten se vaikuttaisi käyttäytymiseesi? En ole nähnyt yhtään gallupia tästä kysymyksestä. Tulokset saattaisivat yllättää.

Kirjoittajan esittely

Olen seitsemänkymppinen eläkeläinen pääkaupunkiseudulta. Tarkoitukseni on tuulettaa yhteiskuntaa käsitteleviä ajatuksiani, erityisesti Suomen nykytilannetta pitäen silmällä sekä menneisyyttä että tulevaisuutta.

Uskoisin, että minulla on jonkinlaista perspektiiviä asiaan enkä näe asioita kovin yksipuolisesti, sillä olen elänyt aika vaihtelevaa elämää:
- olen ollut sekä köyhä, rikas että keskituloinen
- olen ollut sekä yrittäjä että alainen
- olen ollut sekä vakinaisessa työsuhteessa että pätkätöissä
- olen elänyt sekä parisuhteessa että yksin
- olen ollut pienten lasten äiti ja perheenemäntä
- olen asunut paitsi pääkaupunkiseudulla myös pienellä paikkakunnalla Suomessa ja kolme vuotta
ulkomailla
- olen työn puolesta kiertänyt ahkerasti  Etelä-Suomea Oulu- Joensuu linjan eteläpuolella
- olen  matkustellut kymmenissä maissa ympäri maailmaa, lähinnä Euroopassa ja Aasiassa työn merkeissä
- olen ns. liikkuva äänestäjä, mutta olen aina äänestänyt kun siihen on ollut tilaisuus
- minulla on kaupallinen koulutus, mutta olen toiminut useissa ammateissa
- olen tuntenut paljon ihmisiä eri yhteiskuntaluokista

Tässä nyt jotain perusteluja sille miksi ylipäätään uskallan kirjoittaa. Lopuksi vielä viimeinen klisee: olen ollut sekä nuori että vanha. Isoäidilläni oli tapana sanoa meille nuorille aikoinaan: "minä tiedän miltä tuntuu olla nuori, mutta te ette tiedä miltä tuntuu olla vanha". Hyvä pointti, vaikka mummopaha tuskin aavisti miten hulluksi tämä maailmanmeno vielä muuttuu.