Niin siinä sitten kävi, että Ruotsin pari kuukautta vanha hallitus eroaa ja maaliskuussa on uudet vaalit edessä. Ei mikään yllätys.
Ruotsin tilanne saattaa ruotsalaisista itsestään tuntua vaikealta, mutta näin ulkoapäin tarkasteltuna se näyttää huomattavasti helpommalta ratkaista kuin suomalaisten poliittiset ongelmat. Jos olisin ruotsalainen poliitikko lähtisin ajamaan seuraavaa suunnitelmaa:
1) Syksyn vaalituloksen kriittinen arviointi ja johtopäätösten vetäminen. Demokratiassa kansan ääni on otettava huomioon ja vaalitulos ilmaisi selkeästi, että vaalien selkeä voittaja ruotsindemokraatit tekee jotain oikein. Se jotain on selkeästi nykyisen liian liberaalin maahanmuuttopolitiikan vastustaminen.
Uskon, että porvariblokki olisi voinut jopa voittaa vaalit jollei Reinfeldt olisi niin vahvasti asettunut tukemaan nykyistä maahanmuuttolinjaa. Hänen "pitää rakastaa maahanmuuttajia" puheensa oli kuin kuoleman suudelma puolueen vaalimenestykselle. Miten vieraantuneita päättäjät oikein voivat olla ruohonjuuritason ongelmista? Maahanmuuttohan on hyvä asia, mutta sen tulee olla kontrolloitua ja tulijoille täytyy luoda sopeutumisen ja menestymisen edellytykset. Maassa jo olevia maahanmuuttajia ei saa hylätä, vaan heidän tilannettaan täytyy koko ajan seurata. Ei saa päästää syntymään syrjäytyneitten ihmisten rappeutuvia lähiöitä, joissa ongelmat muhivat. Tämä vaatii resursseja joka vähentää voimavaroja uudelta maahantulolta, mutta se on pakko tehdä.
2) Toinen ongelma on, ettei sosiaalidemokraattien johdossa ole selkeää karismaattista johtajaa. Ihmisten täytyy tuntea, että heidän johtajansa on asemansa arvoinen. Stefan Löfvenillä ei ole tippaakaan karismaa eikä hän tee millään lailla luotettavaa vaikutusta. Hän on suoraan sanottuna tylsän ja ikävystyttävän oloinen. Imagokonsulttien olisi nopeasti luotava hänelle jonkinlainen persoonallinen profiili ja ulkoasu. Hän ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi hyvä tyyppi. Tämä korostuu entisestään kun esimerkiksi ruotsindemokraattien johtaja on varsin karismaattisen oloinen.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Jonkun puolueen olisi rohkeasti ryhdyttävä ajamaan maahanmuuttopolitiikan muutosta silläkin uhalla, että se saattaisi kostautua vaalituloksessa. Riskejä on otettava. Niin kauan kun ruotsindemokraatit ainoana puolueena pitävät hallussaan maahanmuuttokorttia, heidän äänimääränsä vain kasvaa. Puoluejohtajia ei hetkessä vaihdeta vetävämpiin, mutta kyllä tähän imagopuoleen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jo valintoja tehdessä.
Suomessa ei ole maahanmuuttoongelmaa, mutta sensijaan muita ja paljon pahempia ongelmia:
työvoiman supistuminen, työttömyys, rakenneongelmat, teollisen tuotantopohjan supistuminen, ikääntymisongelma, liian laaja julkinen sektori, lisääntyvä köyhyys ja eriarvoisuus ja tietysti ylimpänä itäisen naapurin arvaamattomuus. Näitä ongelmia ei helpolla ratkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti