En ole kolmeen vuoteen tähän blogiin kirjoittanut, mutta nyt tekee mieli alkaa taas ennustajaksi.
Kun Sipilän hallitus aloitti, olin aika toiveikas sen suhteen. Käärittäisiin hihat ja ryhdyttäisiin hommiin. Tehtäisiin tarvittavat rakenneuudistukset. Ei sorruttaisi puoluepolitikointiin eikä lehmänkauppoihin. Lakiehdotukset ja uudistukset olisivat hyvin valmisteltuja ja kaikkien asianosaisten mielipiteet olisi huomioitu. Kun linja olisi valittu, sen takana seisottaisiin. Jos kannatusta ei olisi, ei kynsin hampain pidettäisi kiinni vallasta.
Miten on käynyt? Kaikenlaista on puuhailtu, mutta mitään ei ole saatu aikaan. Jos taloudessa on nousua tapahtunut, siitä on kiittäminen kansainvälistä suhdannekehitystä, ei suinkaan Suomen nykyistä hallitusta. Mitään kunnollisia rakenneuudistuksia ei ole tehty. Sen sijaan on puuhasteltu epäolennaisten ja suorastaan vahingollisten, mutta lähinnä pääministeripuolueelle hyödyllisten uudistusten parissa.
Siinä vaiheessa kun perussuomalainen puolue hajosi Sipilän olisi ehdottomasti pitänyt pyytää presidentiltä hallituksen eroa. Uudet vaalit olisi ollut demokraattinen vaihtoehto. Sen sijaan nyt hallituksessa taitaa olla peräti kahdeksan ministeriä, joiden puolue siniset on mielipidetiedusteluissa saanut alle kahden prosentin kannatuksen. Ja silti hallitus sinnittelee yhden eduskuntapaikan enemmistöllä vallassa. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Ennustuksilla ja mielipiteillä jatkan seuraavassa kirjoituksessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti