Maailma on muuttunut ratkaisevasti viimeisten viidenkymmenen, kahdenkymmenen ja jopa kymmenen vuoden sisällä. Kun tulin työelämään 60-luvulla, työpaikoista ei ollut puutetta. Yritykset ottivat mielellään porukkaa töihin vaikkei siihen olisi juuri sillä hetkellä ollut tarvettakaan. Nuoria ihmisiä otettiin firmaan kasvamaan ja oppimaan talon tavoille. Elettiin aikaa ennen työeläkkeiden tuloa ja muita 60-70-luvun sosiaalisia uudistuksia. Työllistäminen oli halpaa ja tulevaisuus näytti valoisalta.
Nyt eletään aivan toisenlaisessa maailmassa. Teollisten työpaikkojen määrä on vähentynyt murto-osaan entisestä. Palvelu-alat eivät ole pystyneet työllistämään vapautuvaa työvoimaa siinä määrin kuin joskus kaavailtiin. Lainsäädäntö ja rakenteet ovat edelleen suurelta osin samanlaisia kuin ne olivat menneinä hyvinä vuosina. Perusolettamus on edelleen, että työpaikka on vakinainen ja kokoaikainen ja että siitä saadulla palkalla pystyy elättämään itsensä. Nykyään mikään näistä olettamuksista ei pidä paikkansa kuin yhä pienenevän onnekkaiden osan kohdalla.
Tähän kehitykseen on tietysti monenlaisia syitä, sekä yleismaailmallisia että ihan kotikutoisiakin. Toisen maailmansodan jälkeen alkanut jälleenrakennus sai aikaan mahtavan talouskasvun. Nyt maailma on tältä osin valmis. Kasvu ei enää jatku entisessä laajuudessa. Vauraus jakaantuu yhä pienemmälle osalle maailman väestöä. Digitalisaatio ja internet ovat mullistaneet maailman. Tekoäly on vasta tuloillaan, mutta se tulee entisestään vähentämään työvoiman tarvetta. Nyt jo lasketaan, että noin 20% työvoimasta pystyisi selviytymään nykyisistä töistä. Loppu 80% on ylijäämäväestöä, joka kuitenkin olisi jollain lailla elätettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti