Työttömyyden käsite tuntuu Suomessa olevan hyvin tulkinnanvarainen juttu. On olemassa erilaisia tilastoja, työministeriön luvut, tilastokeskuksen tilastot, työllisyysprosentti jne. Kuka oikein on työtön? Tuntuu, että jokainen taho tulkitsee asiaa omien intressiensä mukaan.
Yksinkertaisin määritelmä lienee, että työttömyys on työkykyisten jäämistä työvoiman ulkopuolelle. Kuinka paljon ulkopuolella pitäisi olla? Onko henkilö, joka tilastointiviikolla on tehnyt vähintään tunnin ansiotyötä todella työllinen eikä työtön, niin kuin tilastot tulkitsevat?
Ammoisina aikoina, Kekkosen valtakaudella, oli katastrofi kun työttömiä oli muistaakseni noin 60.000. Presidentti julisti, että kysymyksessä on kansallinen hätätila ja polkaisi pystyyn hätätilahallituksen asiaa hoitamaan. Taisivat tilastot olla siihen aikaan vähän eri tavalla rakennettuja. Veikkaan, että silloinen käsitys työttömyydestä oli lähempänä nykyistä käsitettä "laaja työttömyys", josta julkisuudessa ei juuri puhuta, koska se olisi vallassaolijoille liian kiusallista.
Huhtikuussa 2018 laaja työttömyys Suomessa oli 17,8 prosenttia eli noin 467.400 henkeä. Tällöin työttömiksi on luettu paitsi työttömät työnhakijat myös palkkatuella työllistetyt sekä työvoimakoulutuksessa ja vastaavissa palveluissa olevat. Ja täytyy muistaa että työssä olevien tilastoon pääsee kun on tehnyt viikossa tunninkin ansiotyötä. Ei hyvältä näytä. Tässä luvussa on nousua viime vuodesta noin 30.600 henkeä.
Tämän kevään aikana on kiistan aiheena olleet erilaiset aktiivimallit, joilla työttömiä patistetaan töihin. Olen käsittänyt, että perusperiaatteena on, että kolmen kuukauden aikana on tehtävä vähintään 18 tuntia työtä karenssilta välttyäkseen. Malli muuttaa työttömyysturvan entistä sekavammaksi, sillä esimerkiksi jos ansiot nousevat yli 300 euron per kk, joutuu ns. sovitellun päivärahan piiriin. Lienee todistettua, että tämä käytäntö on tulkinnanvaraista ja useimmiten saa aikaan katkoja päivärahan maksatuksessa.
Malli ei missään tapauksessa valmis, minkä työministeri itsekin tunnustaa . Jossain televisiohaastattelussa hän myönsi, että alun perin oli tarkoitus siirtyä aktiivimalleihin vasta ensi vuoden alussa, jolloin otetaan käyttöön kansallinen tulorekisteri = järjestelmä jonne palkka- ja tulotiedot siirtyvät reaaliaikaisesti. Ilmeisesti poliittinen paine - pääministeripuolueen kiihkeä halu päästä tavoiteltuun 73 prosentin työllisyysasteeseen - aiheutti aktiivimallien aikaistuksen.
Mitä sitten pitäisi työttömyydelle tehdä? Näin puusta katsoen vaikuttaa siltä, että painetta on koko ajan pantu melkein pelkästään työttömille. Työnantajia kohdellaan melkein silkkihansikkain. He saavat työvoimaa käyttöönsä melkein ilmaiseksi työharjoittelijoina ja tukityöllistettyinä. Miksi maksaa palkkaa, kun ilmaiseksikin saa? Pulaa ei ole työvoimasta vaan palkanmaksajista.
Suomi ei tietysti ole ainoa maa, joka kamppailee työttömyyden ja muiden globalisaation aiheuttamien ongelmien kanssa. Miten tämä kaikki vaikutta ilmapiiriin työpaikoilla, ihmisten mielenterveyteen, haluun tehdä tarvittavia uudistuksia ja luoda uutta, tulevaisuuden uskoon ja moniin muihin asioihin?
Siitä seuraavassa kirjoituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti