Nyt on sitten vaalit pidetty ja jälkipyykkiä pestään. Kokoomus ja keskusta suurimmat puolueet, sdp hävisi, vasemmistoliitto voitti, perussuomalaiset saivat lisäpaikan mutta eivät odotettua voittoa, vihreät menettivät. Kristilliset menettivät ainoan paikkansa ja rkp piti niukin naukin kiinni ainoasta paikastaan.
Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei tulos pahemmin yllättänyt. Sdp:n häviö oli odotettavissa, nykytaktiikalla puolue vuotaa kuin seula joka suuntaan. Huomenna pitäisi Antti Rinteen kuulemma ilmoittaa minkä ministerinsalkun hän ottaa: rupeaako valtiovarainministeriksi vai ottaako jonkun vaatimattomamman salkun ja päästää valtion kirstunhoitajaksi esimerkiksi Eero Heinäluoman tai ehkä jopa antaa Jutta Urpilaisen jatkaa. En pitäisi myöskään poissuljettuna, että demarit hajoittaisivat hallituksen saadakseen aikaan uudet vaalit.Niissä he eivät tietenkään pystyisi nykytilanteessa voittamaan, mutta saisivathan syyn painua oppositioon. Oppositiojohtajan rooli saattaisi Rinteelle sopia oikein hyvin.
Kun vielä kesäkuussa pääministeri vaihtuu Kataisen luopuessa kokoomuksen puheenjohtajuudesta odotettavissa on kuuma poliittinen kesä tai ainakin syksy. Kokoomuksella on demareihin verrattuna se etu puoluejohtajan valinnassa, että heiltä ei hyviä vaihtoehtoja puutu. Kaikki kolme kandidaattia (Stubb, Vapaavuori, Risikko) ovat päteviä, kysymys on painotuseroista. Helsinkiläisenä kannattaisin joko Vapaavuorta tai Stubbia, ihan sama kumpi paikalle nousee.
Oikeastaan ainoa asia, joka minua on todella kummastuttanut, on keskustapuolueen huima nousu aallonpohjasta. Melkein jo kuolinkellot soittivat puolueen hautajaisia kun uusi puheenjohtaja Sipilä sai kaiken muuttumaan. Tässä näkee miten tärkeitä ovat henkilövalinnat. Hyvät tyypit ratkaisevat taistelut, teoriat ja tilastot eivät sitä tee. Vähän vaan pelottaa miten Sipilän terveys mahtaa kestää jos hän joutuu oppositiosta hallitukseen isoihin saappaisiiin, niinkuin nyt näyttäisi todennäköiseltä. Keskustapuolueen menestys on liikaa tämän yhden miehen varassa. No, ainahan Olli Rehn voisi rientää Brysselistä paikalle pelastavana enkelinä, sikäli kun ei ole onnistunut pääsemään parlamentin puheenjohtajaksi mikä sekin on periaatteessa mahdollista.
Jos vielä jatkaisi ennustamista, voisi ainakin näin teoreettisesti kuvitella, että joskus lähitulevaisuudessa demarit ja vasemmistoliitto voisivat lyödä hynttyyt yhteen. Olisiko se aivan mahdoton ajatus?
Soini ja perussuomalaiset ovat kyllä oikea poliittinen kysymysmerkki monessakin mielessä. Ymmärrän, että monet äänestivät heitä protestina, mutta pysyykö puolue voimissaan? Toisaalta ihmisillä saattaa olla kummallisia ja hyvin yksilöllisiä syitä äänestää jotain puoluetta. Esimerkkinä mainittakoon hyvä ystäväni, joka asuu Ruotsissa ja äänestää aina sverigedemokraatteja. Hän on kaikin puolin järkevä ihminen, jolla on parikin akateemista loppututkintoa ja ansiokas työelämä. Siis miksi? Perusteena on kuulemma, että kyseinen puolue on naapurimaassamme ainoa, joka kantaa huolta maan epäonnistuneesta siirtolaispolitiikasta ja haluaa sitä muuttaa. Meillä Suomessa tämä ongelma ei ainakaan vielä ole kovin paha, joten hänen asennettaan on vaikea ymmärtää. Ruotsissa ongelma on kuulemma räjähtänyt käsiin ja paljon on vielä pinnan alla mihimassa, kokonaisia lähiöitä ja sukupolvia on jo menetetty jne.
Ken elää, se näkee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti